RONIKKA LUKO-30 JOHDOSTA

Sylin täydeltä kiitosta neljälle
luokkamme puurtajalle.
Turhaan ette kuluttaneet
Aino, Kaisu, Jukka ja Pekka pulpettianne.

Oli meillä mahtava LUKO-30 viikonloppu,
ei kellään ollut kotiin kiire, hoppu.

Mukava oli yllätys kokea
ja nimeä hokea,
mikä ei meinannut muistua mieleen
tai osa nimestä meni pieleen.

Tytöt eivät olleet vanhentuneet kukaan,
päinvastoin kaunistuneet, 'poikien mukaan'.

Pojat urheat entiset sheikit,
vieläkin mielessä vanhat leikit.
Mitä nyt joillekin kasvanut elintasomaha.
Mikäs muu se aikaansaa kuin hyvä ruoka ja raha.

Huolestuttavinta oli kovin monen tupakointi,
siitähän tulee ääneen sointi ja huono yleisvointi.

On syytä lukea tohtori Pekan
kirjoitus eri puolilta tarkkaan
niin säästyy monta markkaa
ja sairauden huolilta.

Mutta kuinka meidän käy?
Eikö eessäpäin mitään hyvää näy?
Katsokaas mitään keräämäämme emme täältä mukaan ota.
Ja vaikka syttyis sota,
niin turvamme on ikiaikojen Jumala, joka ei jätä,
älkäämme koskaan unohtako tätä.
Hänen armonsa yhä riittää,
siitä saa vaan kiittää.

Usealla oli harrastus sama
kuin nuorena ikään.
Siihen ei ole vaikuttanut mikään,
ei edes lama.

Osa porukasta jo perjantaina Parrassa lauloi ja saunoi
ja ennen kaikkea nuortui ja nauroi.

Ohjelma kaikkineen oli tosi nasta,
saimme leikkiä oppilasta.
Ruuat hyvät, maukkaat,
iltapalankin vielä haukkaat.

Kuka senkin ideoi,
jotta nuorisoseuralla koko päivä ja iltamyöhään kului
ja Asko videoi.
Niin kaikki rattoisasti sujui.

Koululla käynti kaihoisat muistot nosti.
Mehän elimme silloin täysillä aidosti.
Kuka muistaa, kun Annin puhutteluun joutui?
Joku tupakoinut oli, siitä siis johtui.

Valokuvanäyttely nuorista, niin meistä,
kaihoisaa katsella, ihmetellen seistä.

Voiko tunnetta, ah, niin paljon mahtua yhteen iltaan
ja upottaa se vaikka Kwai-joen siltaan...

Siis kiitos vielä teille
jotka teitte juhlan meille,
me juhlan, tulemalla teimme.

By Marsku

PALUU