Argentiina ja Brasilia 21.8. - 5.9.2026

Suomen Kuvausmatkat: Iguassu ja Brasilian Pantanal
Matkaseurue: Emma ja Aino (ja 7+1 muuta)

HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Perjantai 21.8.2026 - Helsinki-Madrid-Sao-Paulo

Olimme lentokentällä jo vähän ennen kahta iltapäivällä, ja siellä matkanjärjestäjän saattajat ja matkanjohtaja jo odottelivatkin. Saimme kuulla heti alkajaisiksi, että Helsingistä lähteekin samalla lennolla meidän lisäksemme vain matkanjohtaja ja yksi asiakas. Se on kuulemma tavallista Kuvausmatkoilla. Yksi henkilö liittyi seuraamme Sao Paulossa, kaksi Iguassulla ja kolme vasta Cuiabassa.

Lensimme Madridiin lennolla AY 1661 ja vaihdoimme Madridissa Sao Pauloon menevään koneeseen, jonka lähtöaika oli klo 23.45.

Lauantai 22.8.2026 - Sao Paulo-Iguassu, Argentiina

Olimme Sao Paulossa 10,5 tuntia lennettyämme. Aikaeron takia oli vielä aamuyö. Matka jatkui Foz do Iguacuun puoli kahdeksalta, ja pari tuntia myöhemmin olimme määränpäässämme. Aikaa kuluttaaksemme kävimme matkamuistomyymälässä. Rajan ylitys Argentiinan puolelle sujui joutuisasti.

Kävimme näköalapaikalla, josta näkyy Paraguay vasemmalla ja Brasilia oikealla. Itse olimme Argentiinassa. Kävimme lounaalla, ja sen jälkeen voimmekin majoittua ja levähtää.

Sunnuntai 23.8.2026 - Iguassu, Argentiina

Lähdimme aamupalan jälkeen puoli kahdeksalta katsomaan Iguassun putouksia Argentiinan puolelta. Pienen odottelun jälkeen puiston portit avattiin kello 8.

Putousten nimi tulee guaranin kielen sanoista i eli vesi ja guazú eli iso. Vajaan kolmen kilometrin matkalla on 275 noin 80 metriä korkeaa putousta. Edellisen kerran putouksilla olimme 15 vuotta sitten. Silloin saimme tarpoa ja kastua kaatosateessa, nyt taivas oli sininen ja aurinko paistoi.

Kuohukiitäjät olivat hauska näky, kun ne "sukelsivat" putousten läpi ja kerääntyivät kallioseinämälle oleilemaan.

Tyydyin kävelemään vain alemman lenkin ja jäin parin muun kanssa istuskelemaan kahvilaan, kun Emma ja muut kiersivät ylemmän näköalalenkin. Kahvilan ympärillä temmelsivät kapusiiniapinat ja punakoatit eli punanenäkarhut.

Maanantai 24.8.2026 - Iguassu, Argentiina-Iguassu, Brasilia

Puoli kahdeksalta jätimme Argentiinan taaksemme ja ajelimme Brasilian puolelle. Osa porukasta meni helikopterilennolle katselemaan putouksia ylhäältä päin. Me muut menimme lintupuistoon tutustumaan seudun linnustoon. Puiston pinta-ala on 16 hehtaaria, ja sinne on luotu metsä Brasilian rannikkosademetsän kasveista. Useimmat linnut lentelevät puistossa vapaasti, osa on pienemmissä häkeissä.

Tarjolla oli erilaisia iibiksiä, haikaroita, kurkia, hyyppiä, haukkoja, papukaijoja, pöllöjä, kehrääjiä jne. Pisteenä i:n päällä tapasimme myös harpyijan. Tämä kotka on sukunsa ainoa laji. Seuraavien päivien aikana yritimme bongata näitä tarhalintulajeja luonnossa. Lintupuistossa oli myös matelijoita ja perhosia.

Lintupuistosta selviydyttyämme olikin jo lounasaika, ja kävimme hampurilaisella puiston ravintolassa. Lounaan jälkeen majoituimme yhdeksi yöksi Wish Foz do Iguacu -hotelliin. Huoneet sijaitsivat erillisissä taloissa. Meidän huoneemme oli talossa nro 8.

Iguassun putoukset ovat Brasilian puolelta katsottaessa vieläkin upeammat kuin Argentiinan puolella. Lähdimme puoli kahden aikaan hotellilta putousretkelle. Minä lintsasin kävelyosuuden ja menin suoraan kävelyreitin päätepisteenä olevalle näköalapaikalle.

Noin 1700 neliökilometrin laajuinen Brasilian puoleinen Iguaçun kansallispuisto perustettiin vuonna 1939, ja se pääsi UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 1986, kaksi vuotta myöhemmin kuin Argentiinan puoleinen kansallispuisto.

Matkalla hotelliin tapasimme tiellä kävelevän punaruskean piikkokauriin.

Tiistai 25.8.2026 - Iguassu-Brasilia-Cuiaba

Aamupäivällä olisi ollut vielä mahdollisuus lisäretkelle putouksille, mutta me vietimme vapaan aamupäivän. Menimme aamiaiselle vasta seitsemältä ja seurasimme pihapiirin pikkulintuja.

Kello 12 luovutimme huoneet. Ennen lentokentälle menoa kävimme lounaalla kaupungilla. Lensimme Brasilian pääkaupungin Brasilian kautta Cuiabaan, joka on portti Pantanalin kansallispuistoon. Pari tuntia kestänyt lentomme Brasiliaan lähti kello 17.15, ja vaihtoaikaa meillä oli kaksi tuntia. Cuiabassa saimme vuorokauteen yhden lisätunnin, ja olimme hotellissa puoli 11:n jälkeen.

Cuiaba on Mato Grosson osavaltion pääkaupunki, ja siellä on noin 700000 asukasta. Osavaltion toiseksi suurin kaupunki Varzea Grande (n. 250000 asukasta) on kasvanut kiinni Cuiabaan. Kansainvälinen lentokenttä sijaitsee Varzea Granden puolella.

Keskiviikko 26.8.2026 - Cuiabá-Porto Jofre

Kahdeksan aikaan lähdimme ajelemaan kohti matkamme pääkohdetta eli Pantanalin luonnonpuistoa. Matkaa Porto Jofreen oli noin 250 km. Kun tie oli enemmän tai vähemmän huonokuntoinen, aikaa kului lounas- ja muine pysähdyksineen lähes 9 tuntia.

Heti kaupungista päästyämme näimme pyromaanin teon jälkiä maastossa. Pari viikkoa aikaisemmin sytytetty maastopalo kyti paikoitellen edelleen. Lähestyessämme Poconéta näimme useita kultakaivosalueita. Siellä toimii sekä suuria kansainvälisiä kaivosyhtiöitä että paikallisia ns. garimpeiros-kaivajia.

Tulimme Transpantaneiran portille ennen yhtätoista ja pidimme kuvaustauon. Lintujen ruokintapaikalla oli mm. punapääkardinaaleja, ruskoturpiaaleja, juoksukyyhkyjä, kastanjavarpuskyyhkyjä ja hohtoturpiaaleja. Kapusiiniapinat pitivät linnuille seuraa.

Matka jatkui, ja pysähdyimme muutamia kertoja kuvaamaan lampien rannoilla viihtyviä isoja ja pieniä lintuja. Haikaroita, haukkoja, sorsia ja iibiksiä riitti. Myös kaimaanit tulivat tutuiksi. Ennen kello yhtä pysähdyimme lounaalle. Myös lounaspaikan pihassa oli ruokintapaikka, jossa oli elämää.

Ennen pitkää näimme ensimmäisen jabirun, joka on suurikokoinen haikaralintu. Sen nimi tulee guaranin kielen turvonnutta niskaa tarkoittavasta sanasta. Se on sukunsa ainoa laji.

Vähän ennen kello 17:ää tulimme majapaikkaamme Pantanal Norte -hotelliin, joka sijaitsi Porto Jofressa Cuiaba-joen rannalla. Cuiaba-joki on Sao Lourenço-joen sivujoki. Se puolestaan yhtyy Paraguay-jokeen, joka yhtyy Buenos Airesin lähellä Atlantiin laskevaan Paraná-jokeen. Ohjelmassamme oli vielä päivällinen ravintolassa, jonne oli jonkin verran matkaa "rivitalostamme". Jaguaarivaaran vuoksi ei ollut pimeällä suotavaa liikkua yksin alueella.

Torstai 27.8.2026 - Porto Jofre

Heräsimme neljän aikaan ja ihmettelimme isoa hämähäkkiä, joka liikkui katossamme. Kaikesta päättäen se ei ollut myrkyllinen vaeltajahämähäkki vaan Sparassidae-heimoon kuuluva jahtihämähäkki. Kello 4.50 meillä oli treffit "rivitalomme" pihassa ja kävelimme yhdessä aamiaiselle.

Puoli kuudelta lähdimme seitsemän tunnin veneretkelle etsimään jaguaareja ja muita elukoita, joita olikin ihan hengästymiseen asti. Näköpiiriimme tuli ensimmäinen jaguaari kello kahdeksan jälkeen. Myöhemmin vielä korvavammainen jaguaari antoi uintinäytöksen kahteen otteeseen. Erilaisia pikkulintuja ja vähän isompiakin bongasimme monia lajeja.

Yllättävän nopeasti yli seitsemän tuntia kestänyt retki päättyi, kun palasimme majapaikkaamme lounaalle. Lämpömittari oli kohonnut lähelle 40:ää astetta, joten pieni lepotauko ilmastoidussa huoneessa oli paikallaan.

Päivän toiselle veneretkelle lähdimme puoli kolmelta eli 14.30. Sekään ei tuottanut pettymystä. Näimme mm. kolmannen jaguaarin, tapiirin, jabirun, ruokailevan oliivimerimetson jne.

Vähän ennen kello 18:aa palasimme majapaikkaan tyytyväisinä päivän "saaliiseen".

Perjantai 28.8.2026 - Porto Jofre

Perjantaina toistui torstain aikataulu eli aamuveneilylle lähdimme puoli kuudelta. Ajelimme vauhdilla jaguaarialueelle, ja jo heti kuuden jälkeen näimmekin ensimmäisen kissan. Seurasimme sen loikoilua, ja puolen tunnin kuluttua se lähti liikkeelle, välillä pusikoiden seassa kävellen, välillä joessa uiden. Harrastajakuvaajasta tällainen kyttäily on aika hölmöä. Ammattilaiset haluaisivat saada kuvia saalistuksesta, mutta samalla sellaisten kuvien ottaminen tehdään jokseenkin mahdottomaksi, kun sadat ihmiset ja kymmenet veneet karkottavat saaliseläimet pois jaguaarin ulottuvilta. Tuntikausia yhden jaguaarin seuraaminen on myös tylsää.

Mielenkiintoa kuvaamiseen toi puoli yhdeksän jälkeen kala-ateriaa nautiskeleva jättiläissaukko. Myös nuorempi polvi sai osansa. Jaguaarin jahtaaminen jatkui, mutta välillä veneemme teki pienen lenkin ja näimme yöhaikaran nauttimassa omaa kala-ateriaansa. Aamuajolla ei sitten muuta juuri ollutkaan tarjolla.

Kävimme lounaalla ja lyhyellä siestalla, ja toiselle ajolle lähdimme taas puoli kolmelta. Neljän aikoihin tapasimme jaguaarin, joka hyökkäsi saaliinsa kimppuun ja sai lounaaksi iguaanin. Sen syötyään se kaivoi vielä jälkiruoaksi marsun. Paluumatkalla kuvasimme kapybaroja laskevan auringon valossa.

Lauantai 29.8.2026 - Porto Jofre

Lauantaina teimme lyhyemmän työpäivän. Lähdimme aamuajolle totuttuun tapaan puoli kuudelta, mutta emme lähteneet lainkaan iltapäiväajolle. Oli mukava välillä ottaa rennommin.

Aamutuimaan kuvasimme lintuja, ja päivän ensimmäinen jaguaari tuli esiin vähän ennen kahdeksaa. Vähän myöhemmin tapasimme emon ja melkein täysikasvuisen poikasen, jotka vaeltelivat yhdessä.

Vähän ennen yhdeksää tapasimme päivän neljännen jaguaarin, jolla oli panta kaulassaan. Se oli polttanut tassunsa maastopalossa, ja hoitotoimenpiteiden yhteydessä se varustettiin pannalla.

Päivän urakka oli meidän osaltamme tehty, kun palasimme majapaikkaamme puolen päivän aikoihin.

Sunnuntai 30.8.2026 - Porto Jofre

Sunnuntai oli taas täysi työpäivä, joten lähdimme ajolle puoli kuudelta. Jaguaareja olimme nähneet jo niin paljon, että olimme enemmän kiinnostuneita kaikista muista eläimistä. Emme kuitenkaan välttyneet hengailemisesta muutaman jaguaarin kintereilläkään. Amerikaniibishaikaroissa oli näkemistä, kun iso joukko kisaili lehdettömän puun latvustossa.

Isomustahaukka olikin varsin isokokoinen ja näyttävä seistessään ylväänä rannalla. Ei aikaakaan, kun näimme kapybarapariskunnan pienokaisineen. Kapybara eli vesisika on maailman suurin jyrsijä. Se voi painaa yli 60 kg. Perhe kävi välillä uimassa, välillä emo imetti pikkuista. Jaguaarien lisäksi aamun saaliina oli vielä mm. harmaaiibis.

Iltapäiväajolla nousi uhkaavia pilviä taivaalle, ja ukkonenkin jyrähteli. Säästyimme kuitenkin suuremmalta sateelta. Jaguaarien seuraileminen jatkui, mutta tapasimme uusia lintututtavuuksiakin. Hiekkarannalla tepastelivat amerikansaksinokat, amazonianpikkutiirat ja tyllihyypät.

Maanantai 31.8.2026 - Porto Jofre-Pouso Alegre

Maanantai oli taas matkapäivä. Halukkaille oli järjestetty vielä yksi veneajelu aamuksi, mutta me tyydyimme ottamaan rennosti ja jätimme laukkujen pakkaamisen aamupäivään. Kuvasimme vielä pihapiirissä kapybaroja, perhosia ja lintuja.

Söimme vielä lounaan majapaikassamme. Lähtömme viivästyi 1,5 tuntia jostain syystä, mutta pian kello 14:n jälkeen olimme matkalla kohti seuraavaa lodgea, joka oli entinen maatila Pouso Alegre.

Matkalla pysähdyimme vain pari kertaa, ja tulimme perille puoli kuudelta.

Tiistai 1.9.2026 - Pouso Alegre

Lähtö aamuajolle oli vasta puoli yhdeksältä, joten aamutoimille oli runsaasti aikaa. Ajo tapahtui kuorma-autolla, jonka lavalle oli rakennettu "matkustamo". Maasto on savannia ja suota.

Alueelta on raportoitu 582 lintulajia, 152 nisäkäslajia ja 127 matelijalajia. Ihan näihin lukemiin emme päässeet, mutta olimme kuitenkin tyytyväisiä näkemäämme.

Ei tarvinnut ajaa kauas, kun amerikanhuuhkaja jo tarkkaili meitä oksalla istuen. Sitten tulivat näköpiiriimme värikkäät persikka-aratit ja tiellä mateleva teijulisko. Lammen rannalla uutena lajina oli pitkäpyrstöinen oravakäki.

Kävimme lounaalla ja lähdimme uudelle ajolle. Näimme mm. ravustajakoiran, ruskoposkiarakareja ja tapiireja. Ne esittivät meille taistelunäytöksen lammen herruudesta. Oli myös kuningastukaaneja, jabiruja ja paljon muita lintuja.

Illalla kävimme katsomassa, kun oselotti tuli tapansa mukaan ruokintapaikalle.

Keskiviikko 2.9.2026 - Pouso Alegre-Pousada Piuval-Pouso Alegre

Keskiviikkona teimme matkan ennätyksen aamulähdössä. Auto starttasi kello neljä kohti Pousada Piuvalin lomakeskusta. Se sijaitsee runsaat 10 km Poconesta etelään. Määränpäässä jouduimme vähän odottelemaan maastoajolle lähtöä.

Puoli kuudelta pääsimme sitten lähtemään muurahaiskarhujahtiin. Termiittikekojen määrä hämmästytti, eli ainakin ruokaa pitäisi riittää muurahaiskarhuille. Ensimmäisen havainnon muurahaiskarhuista saimmekin aika pian. Se oli kaukana liikuskeleva tamandu. Jatkoimme etsimistä eikä mennyt kauaa, kun näimme isomuurahaiskarhun ja sitten toisen, jolla oli poikanen selässään.

Toivomuksena oli vielä pökkelökehrääjän näkeminen, ja sekin toive toteutui. Isopökkelökehrääjä ei ollut kuitenkaan pökkelön päässä vaan istuskeli tukevasti oksalla. Sekin kelpasi.

Kävimme välillä aamiaisella ja jatkoimme sitten savannin eläinkunnan ihmettelyä. Näimme mm. brasiliankultatikkoja, tulikärkiä, nokinummia, sirppikipuajia, preeriapöllöjä, punalinnaorneeroja ja punarintaturpiaaleja.

Ajoimme majapaikkaamme lounaalle ja vietimme vapaan iltapäivän ja illan.

Torstai 3.9.2026 - Pouso Alegre-Cuiaba

Torstaina aloittelimme jo kotimatkaa, mutta vielä oli yksi aamuajo suorittamatta. Lähdimme katsomaan, jos vielä jotain uutta löytyisi. Mitään uusia lajeja emme kohdanneet, mutta nousimme autosta ihmettelemään kaimaanien kokoontumisajoja lammen rannalla. Niitä oli siellä limittäin ja lomittain runsaat kaksikymmentä. Kaimaanit kuuluvat alligaattoreiden heimoon, ja niitä on ainakin kuusi eri lajia.

Kävimme lounaalla, minkä jälkeen oli vielä vähän aikaa pakkailla laukut lähtövalmiiksi. Starttasimme kello 14 kohti Cuiabaa. Yksi seurueestamme jäi vielä Pantanaliin. Ajoimme kahden pysähdyksen taktiikalla ja tulimme tuttuun Cuiaban Deville-hotelliin. Illalla sanoimme heipat yhdelle pariskunnalle, joka jatkoi matkaa eri reittiä.

Perjantai 4.9.2026 - Cuiaba-Sao Paulo-Lontoo

Saimme varhaisen aamiaisen ennen lähtöä lentokentälle, mikä tapahtui kello kuusi. Matkalla kentälle ohitimme Etelä-Amerikan maantieteellisen keskipisteteen (Centro Geodésico da América do Sul) ja Nossa Senhora da Guian muistomerkin Praca Nossa Senhora da Guia -aukiolla Várzea Grandessa.

Matka lentokentälle ei kestänyt varttituntia kauempaa. Kahden tunnin lento Sao Pauloon lähti kello 9.15. Sao Paulossa siirsimme kelloja tunnin eteenpäin.

Sao Paulossa hyvästelimme jälleen osan porukasta, ja yhtä matkaa meidän kanssamme jatkoi vain matkanjohtaja ja yksi muu. Lentomme Sao Paulosta Lontooseen lähti kello 15.30. Lento kesti 11 tuntia 10 min, mutta 4 tunnin aikaeron takia kello olikin jo lauantaina 6.40 laskeuduttuamme Lontooseen.

Lauantai 5.9.2026 - Sao Paulo-Lontoo-Helsinki

Lontoosta matka jatkui Finnairilla Helsinki-Vantaalle, jonne laskeuduimme sunnuntaina 5.9.2026 kello 15. Sitten vielä taksimatka kotiin, jossa olin kello 16.00. Matkasta Cuiaban hotellista kotiin selvisin näin ollen 27 tunnissa. Upeaa matkaa voin muistella vielä pitkään. Paljon olimme nähneet erilaista luontoa ja erikoisia eläimiä

Kaikki Brasilian matkat
Kaikki Argentiinan matkat

Maahakemistoon
Etusivulle