Pohjois-Espanja 1.-8.9.2018

Olympia: Parasta Pohjois-Espanjaa - Baskimaa ja La Rioja
Matkaseurue: Emma, Aino, Jussi ja Päivi (sekä 19 + 1 muuta)

HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Lauantai 1.9.2018 - Helsinki-Bryssel-Biarritz-Bilbao

Hurautimme pian puolenp iv n j lkeen Airport-taxilla suoraan Helsinki-Vantaan kent lle, jossa l ht selvitys sujui taan mallikkaasti Olympian virkailijan saattamana. Ehdimme hyvin k yd kahvillakin ennen kuin koneemme Finnairin Airbus A318 l hti kolmelta kohti Biarritzia.

Arvioitu lentoaika my t tuulessa oli 3h15min, joten oletimme olevamme perill Suomen aikaa klo 18.15. Toisin kuitenkin k vi. Brysseli l hestyess mme kapteeni ilmoitti, ett meid n olikin laskeuduttava Brysseliin. Koneessa oli tietotekninen vika, joka est isi koneen nousun Biarritzist , koska siell ei ole tarvittavaa huoltohenkil st . Brysseliss vika korjattiin nopeasti, mutta uutta lentosuunnitelmaa ja l ht lupaa jouduimme odottamaan pari tuntia koneessa istuen.

Laskeuduimme lopulta Biarritziin Suomen aikaa yhdeks lt . Pieni n lk kin oli jo tullut Finnairin ev itten (mustikkamehu ja tee) varassa ollessamme. Olihan meill kuitenkin ollut ev n korvapuustit ja Elovena-v lipalakeksej ... Ajelimme bussilla Saint-Jean-de-Luziin, jossa s imme kalaillalisen.

Matka jatkui illallisen j lkeen rajan yli Espanjan puolelle, ja tulimme Bilbaon hotelliimme yhden j lkeen Suomen aikaa. Saimme viel odotella laukkujamme aika tovin ennen kuin p simme y puulle.

Sunnuntai 2.9.2018 - Bilbao-Gernika-Bilbao

Yhdeks lt l hdimme bussilla kohti koillista ja Atlantin rannikkoa. Huomio kiinnittyi heti teiden kuntoon. Ne olivat ensiluokkaisessa kunnossa, emmek my hemmink n viikon aikana ajelleet yht n huonommilla teill . Pohjois-Espanjan kes on ollut tyypillisesti hyvin sateinen, mutta nyt meit helli auringon l mmin paiste.

Pys hdyimme noin tunnin ajomatkan j lkeen valokuvaamaan Gaztelugatxea, joka on Biskajanlahdella mantereessa kiinni oleva saareke. Siell on yksi rakennus, San Juan de Gaztelugatxen kirkko. Saarekkeella on kuvattu amerikkalaista tv-sarjaa Game of Thrones. N k alapaikalta n kyi my s kaasunporauslautta.

Bermeon satama-altaassa ui musta, pienennetty kopio valaanpyyntilaivasta. Valaanpyynti oli t rke toimeentulon l hde 1500- ja 1600-luvuilla. Valaanrasvasta jalostettiin mm. lamppu ljy . Kello 10.45 tulimme Gernikaan (esp. Guernica). Gernikassa on ikivanha tammi nimelt Gernikako Arbola, jonka ymp rist oli tunnettu baskien kokoontumispaikka. Puu oli samalla my s baskien vapauden symboli. Puun viereen rakennettiin 1820-luvulla baskien parlamenttirakennus. Vanhin tammi on jo tuhoutunut, mutta osa toiseksi vanhimman rungosta on muistomerkkin .

Gernika tuhoutui pahoin Espanjan sis llissodassa, kun Saksan ilmavoimat pommitti sit italialaisten tukiessa 26. huhtikuuta 1937. Kaupungin 9000 asukkaasta 1600 kuoli pommituksessa, joka kohdistui siis siviileihin. K vimme pommituksesta kertovassa museossa. Pablo Picasso maalasi tapauksesta tunnetun teoksensa Guernica, joka on esill Madridin Reina Sofia -museossa.

Matka jatkui Bodega Berrojan viinitilalle, jossa tuotetaan Baskimaan erikoisuutta Txakoli-viini . Tutustuimme j lleen kerran viinin tuotantoon, mink j lkeen saimme nauttia lajitelman pintxoja.

Ajelimme takaisin Bilbaoon, mutta p iv n ohjelma jatkui hotellissa piipahduksen j lkeen. Kello 17.45 l hdimme Guggenheimin museoon, joka sijaitsi k velymatkan p ss hotellistamme. Bilbao tunnettiin l hinn harmaana tehdas- ja satamakaupunkina ennen kuin Guggenheimin taidemuseo avattiin vuonna 1997. Museorakennuksen on suunnitellut kanadalais-yhdysvaltalainen arkkitehti Frank Gehry, ja museo houkuttelee massoittain turisteja Bilbaoon nimenomaan arkkitehtuurinsa takia. Museon edustalla on Jeff Koonsin erikoinen teos Puppy, valtavan kokoinen kukilla p llystetty terrieri. Kukat vaihdetaan kaksi kertaa vuodessa, kev isin ja syksyisin.

Guggenheimin museolta menimme illalliselle Club Taurinoon. Siell meille jaettiin mustat baskimaan baskerit.

Maanantai 3.9.2018 - Bilbao-Vizcaya-Bilbao

L ht hotellista oli vasta kymmenelt . Ajoimme ratikalla vanhaankaupunkiin. K vimme La Ribera -kauppahallissa, jossa eri tuotteiden myym l t tunnistaa v reist . Lihamyym l t tunnistaa punaisesta v rist , kalamyym l t sinisest , maitotuotteet valkoisesta, leipomotuotteet keltaisesta ja hedelm t ja vihannekset vihre st v rist . Kauppahalli on rakennettu 1929 ja sijaitsee vanhankaupungin laidalla. Halli on kunnostettu 2000-luvulla sis lt modernin askeettiseksi, ja vanhasta on j ljell vain ulkokuori. Vanhastakaupungista l ytyv t my s kaupungin seitsem n alkuper ist katua, las siete calles. N ist viivasuorista vierekk isist kaduista vanhimmat syntyiv t jo 1300-luvulla.

Juan Bautista de Oruetan ja Miguel de Marurin 1800-luvun alussa rakentama "koirasuihkul hde" toimii yh . Tarinan mukaan se oli torilla myyt vien el inten pesupaikka. Nyt siit saa ohikulkijat nelj n el imen suusta suihkuavaa juomavett . El imet eiv t ole koiria vaan egyptil istyylisi leijonia. Pyh lle Jaakobille omistettu katedraali, Catedral de Santiago, on per isin 1300-luvun loppupuolelta.

Lounaan j lkeen k vimme Zubizurin sillalla. Santiago Calatravan suunnittelema k velysilta yhdist Nervi njoen rannat. Silta valkoisine kaarineen ei oikein pelitt nyt, sill pinnoitteena k ytetty lasitiili oli, yll tys yll tys, sateella liukas, ja se peitettiinkin muovimatolla.

Kolmelta nousimme - tai laskeuduimme - veneeseen, joka vei meid t UNESCOn maailmanperint kohteelle eli Vizcayan siltaa ihmettelem n. Matkalla Nervi njoen rannalla n imme r nsistyneit entisi tehdasrakennuksia, joista osa on suojeltu ja tarkoitus kunnostaa. Matka sillalle kesti tunnin. Vuonna 1893 rakennettu silta yhdist Portugaleten ja Las Arenasin kaupungit Nervi n-joen eri puolilla. Siin on liikkuva vaunu, joka kuljettaa enimmill n kuusi autoa gondolissa jokisuun yli. Yl tasanteella on k velysilta, mutta sinne emme p sseet, koska hissi oli remontissa. Ylitimme joen gondolissa, mink j lkeen palasimme kaupunkiin metrolla.

Vietimme hotellissa lepohetken, mink j lkeen oli illallisen vuoro. K velimme hotellimme vieress olevan Dona Casilda Iturrizarin puiston l pi. Puisto on avattu vuonna 1920, ja se on nimetty maan lahjoittajan mukaan.

Tiistai 4.9.2018 - Bilbao-Anana-Burgos-Laguardia

Yhdeks lt l hdimme ajelemaan bussilla kohti etel . Tunnin kuluttua tulimme Valle Salado de A anan suola-altaille. Suola on per isin ajalta, jolloin seutru oli meren alla. Noin 6700 vuotta sitten alettiin tuottaa suolaa kuumentamalla suolavett ruukuissa tulen p ll . Noin 2000 vuotta sitten keksittiin nykyinen tuotantomenetelm . L hteest pulppuaa suolavett , ja se johdetaan kanavia pitkin altaille. Altaat, joista osa on 2000 vuoden takaa, ovat yksityisten omistuksessa, ja suolaliuosta ohjataan vuoron per n kunkin perheen altaille. Tuuli ja aurinko tekev t sitten osansa.

Matka jatkui auringonkukkapeltojen ja pikkukylien kautta Burgosiin. Tuulimyllyjen m r matkan varrella kiinnitti huomiota. Burgosissa k vimme ensin lounaalla, mik venyi viinien ja viinojen maistelun takia kahden tunnin mittaiseksi. Sen j lkeen menimme Santa Marian portin kautta katedraaliin. Burgosin katedraali on pyhitetty Neitsyt Marialle, ja se on Espanjan vanhin esimerkki upeasta goottilaisesta arkkitehtuurista. Se on ollut UNESCOn maailmanperint kohde 1980-luvulta asti. Perusteellisen opastuksen seurauksena aikaa kului kokonainen tunti, joten mihink n muuhun ei Burgosissa ollutkaan aikaa.

Kello 18.20 tulimme hotelliimme Laguardiaan.

Keskiviikko 5.9.2018 - Laguardia

Keskiviikkop iv n vietimme Laguardian pikkukaupungissa, jossa on vain noin 1500 asukasta. Se on perustettu vuonna 1164 kukkulalle, ja sit ymp r i Navarran kuningas Sancho VII:n rakennuttama muuri, jossa on viisi porttia. P iv alkoi sateisena, ja nousimme p tielt kukkulalle hissill . Kadut muurien sis puolella ovat kapeita eik siell liikuta autolla. Pikkuisella p aukiolla (Plaza Mayor) on kello, josta ilmestyy perinteisen musiikin tahdissa kolme tanssijaa muutaman kerran p iv ss . Meid nkin piti n hd p iv ajan viimeinen tanssi kahdelta, mutta ei pit nyt aikataulu nytk n.

Paikallisopas vei meid t kotiinsa, jossa h n asuu itins ja sisarensa kanssa. Jokaiseen asuntoon menn n suoraan kadulta, ja huoneistot ovat kapeita, ja niiss on kellarikerroksen lis ksi pari kerrosta. Kaupungin alla on tunneliverkosto, joka on aikoinaan rakennettu kaupunkilaisten turvaksi hy kk jilt . Nyky n ne ovat paljolti k yt ss viinikellareina.

K vimme pieness puistikossa, jossa on Koko Ricon taideteoksia. Ne esitt v t pronssikenki ja pronssilaukkuja aseteltuina pronssip yd lle. Pepita Uva -baarissa paikallisoppaamme tarjosi tomaattileipi , mink j lkeen seisoskelu jatkui viel tunnin Bodegas Casaprimicia -viinifirman tiloissa. Kolmen tunnin seisoskelu ja k vely tuntui aika rankalta.

K vimme viel lounaalla, jossa viivyimme kolmeen asti. Sitten muu porukka l hti viel bussilla jollekin viinitilalle ja me j imme kaupungille. V h n kiertelimme siell ja kuvasimme taloja ja maisemia, kunnes k velimme takaisin hotelliimme.

Torstai 6.9.2018 - Laguardia-Pamplona-San Sebastian

Puoli kymmenelt oltiin l hd ss kohti h rk juoksijoiden kaupunkia, mutta l ht venyi l hes kymmeneen. Reitti kulki La Riojan maakunnan p kaupungin Logronon kautta. Matkalla ohitimme useita aurinko- ja tuulivoimaloita, ja tulimme Navarran p kaupunkiin Pamplonaan kello 11.15.

Pamplona oli Navarran kuningaskunnan p kaupunki vuoteen 1512, jolloin se liitettiin Espanjaan. Siell j rjestet n vuosittain 6. 14. hein kuuta San Ferm nin festivaali, ja sen yhteydess 7. hein kuuta kuuluisa h rk juoksu. Juoksuun osallistuu vuosittain 2000 3500 henkil , joista parisataa loukkaantuu. Ihmiset juoksevat 850 metrin matkan Pamplonan kaduilla ja kujilla h rkien edell . Tarkoituksena on pysy niiden l hell , mutta pysy tarpeeksi kaukana niiden ter vist sarvista. Ennen juoksun alkua h rki rsytet n ampumalla niiden selk n piikkej . Yleis varten pystytet n vankka aita, ja se pukeutuu perinteisesti punavalkoisiin asuihin.

H rk juoksusta tuli tunnettu sen j lkeen, kun yhdysvaltalaiskirjailija Ernest Hemingway kirjoitti siit vuonna 1926 romaanissaan "Ja aurinko nousee". Hemingway k vi Pamplonassa yli kymmenen kertaa, ja h n on saanut patsaan Pamplonan h rk taisteluareenan ulkopuolelle. Areena on Espanjan toiseksi suurin Madridin areenan j lkeen. Lounastimme Hemingwayn kantaravintolassa Irunassa, mink j lkeen matkamme jatkui San Sebastianiin.

Olimme Silken Amara Plaza -hotellissa kello 16.40 emmek poistuneet sielt en sin p iv n , vaan k vimme iltapalalla hotellin baarissa.

Perjantai 7.9.2018 - San Sebastian

Perjantaip iv n vietimme San Sebastianissa. L hdimme hotellista vasta puoli yhdelt toista. San Sebastianin seutu on Espanjan sateisinta, ja niin nytkin ajelimme sateessa ensin Miramar-palatsille, joka rakennettiin 1800-luvun lopulla Espanjan kuninkaallisille. Paikalle n kyi Eduardo Chillidan ruosteinen taideteos "Peine del viento" (tuulikampa) sek Jorge Oteizan "Construcci n vac a" (tyhj rakennus).

Menimme funikulaarilla Igueldo-vuoren huipulle, josta oli hulppeat n kym t. Sade oli lakannut, mutta alhaalla olleet pilvet dramatisoivat n kym . Teimme bussilla kierroksen kaupungilla t rkeimpi rakennuksia p lyillen ennen kuin jalkauduimme vanhaankaupunkiin.

Ranskalainen puutarhuri Pierre Ducasse suunnitteli 1870-luvulla pienen vieh tt v n Gipuzkoan puiston ankka- ja joutsenlampineen. Parte Viejan eli vanhankaupungin syd mess on Plaza de la Constitucion eli Perustuslain aukio, jota k ytettiin h rk taisteluareenana keskiajalla.

Pintxot ovat Baskimaan vastine tapaksille, ja San Sebastian on pintxojen p kaupunki. Sana pintxo on baskin kielt ja tarkoittaa l vistetty . Annoksen pohjana on yleens viipale vaaleaa patonkia ja p lle ladotaan herkut, joita tukemaan l vistet n tikku. K vimme kolmessa eri ravintolassa maistelemassa pintxoja.

Loppup iv illalliseen asti oli vapaata. Emma ja P ivi l htiv t kiert m n rantoja pitkin Urgullin kukkulaa, ja Aino ja Jussi tyytyiv t k pp ilem n vanhassakaupungissa. Hotellissa vietetyn lepohetken j lkeen l hdimme illalliselle puoli yhdeks lt .

Lauantai 8.9.2018 - San Sebastian-La Rhune-Biarritz-Helsinki

Aamulla oli ker tt v loput kamat laukkuihin ja valmistauduttava j tt m n Espanja taakse. Bussimme l hti puoli kymmenelt kohti Ranskanmaata, eik kauaa kest nytk n, kun jo ylitimme rajan, tietenkin ilman muodollisuuksia.

Col de Saint Ignacen kyl st l htee juna La Rhune -vuoren huipulle. Huippu on Ranskan ja Espanjan rajalla, mutta rata on kokonaan Ranskan puolella. Rata valmistui kes kuussa 1924. Se on 4,2 km pitk , ja siin on nousua 736 m. Juna puksuttaa huipulle puolessa tunnissa. Vuonna 1978 suoritettiin kansan nestys, mink perusteella rata p tettiin s ilytt eik huipulle rakennettu tiet .

Vuoren rinteill n imme useita partakorppikotkia ja pottok-poneja. Pottok-ponit ovat puolivilli rotu, ja se on kotoisin t lt alueelta. Sit pidet n ikivanhana rotuna ja erityisen hyvin ankaraan vuoristoymp rist ns sopeutuneena. Pottok on keskim rin 115-147 cm korkea ja painaa 300-350 kg. P on kookas ja kulmikas pienin korvin. Kaula on lyhyt, selk pitk , jalat lyhyet mutta sirot, kaviot pienet ja kest v t. (Wikipedia)

Euroopassa el vain noin 100 partakorppikotkaparia. Se on Euroopan korppikotkista harvalukuisin ja yksi Euroopan harvinaisimmista petolinnuista. Katselimme hulppeita maisemia vuoren huipulta ja palasimme alas samaa reitti emmek ruvenneet patikoimaan, kuten monet n kyiv t tekev n.

Nautimme lounaan Ascainin kyl ss ennen kuin ajelimme Biarritzin lentokent lle. Lentomme l hti puoli seitsem n maissa, ja olimme Helsinki-Vantaalla suurin piirtein aikataulun mukaisesti kello 23.

Kaikki Espanjan matkat

Maahakemistoon
Etusivulle