Perjantai 1.7.2011 - Milano
Emme hätäilleet aamullakaan, vaan menimme amiaiselle vasta yhdeksältä.
Aamupala oli vaatimaton, mutta meille vallan riittävä. Emma aikoi syödä jugurtin, mutta se jäi
syömättä, kun pinnalla kellui homelautta.
Kymmeneltä lähdimme kaupungin keskustaan. Meillä oli alun perin tarkoitus ostaa kahden päivän liput,
jotka kelpaisivat kaikkiin julkisiin kulkuvälineisiin. Huomasimme kuitenkin, että paikat, joissa ehdimme
parin päivän aikana käydä, ovat niin lähekkäin, että kävellen pääsee oikein mainiosti. Sitä paitsi
meille oli varattu iltapäiväksi kaupunkikierros, josta osa tehtiin bussilla.
Suuntasimme Corso Venetsialle ja edelleen Piazza del Duomolle. Matkan varrelle jäivät mm.
Luonnontieteellinen museo, palatseja, San Babilan ja San Carlon kirkot. Duomon aukiolla oli valtavat
määrät pääasiassa afrikkalaisia, jotka kauppasivat tunkeilevasti tavaroita tai kuvasivat ihmisiä
pulujen kanssa. Paikka ei siis ollut mitenkään viihtyisä, ja lähdimmekin sitten Pinacoteca di Breran
taidemuseoon.
Ennen näyttelyyn menoa kävimme syömässä museon kahvilassa jäätelöt.
Museossa oli Fransesco Hayezin erikoisnäyttely Italian yhdistymisen 150-vuotisjuhlavuoden
kunniaksi. Hayez oli romantiikan ajan taidemaalari ja Breran akatemian johtaja. Näimme myös Hayezin
ehkä kuuluisimman teoksen "Suudelma". Museossa näimme myös paljon muiden kuuluisien italialaisten
taiteilijoiden töitä, mutta aivan liikaa kirkkotaidetta, mikä ei niin paljoa kiinnosta.
Museon jälkeen lähdimmekin jo lähelle paikkaa, josta kaupunkikierroksemme alkoi. Kävimme lounaalla ja
niin kello olikin jo yli kaksi. Bussi lähti liikkeelle 10 minuuttia myöhässä kello 14.40. Ensimmäinen
etappimme oli La Scalan oopperatalo. Rakennus on ulkoa vaatimattoman näköinen, ja moderni laajennusosa
näkyy vanhan rakennuksen taka- ja yläpuolella. Lämpiössä oli lupa valokuvatakin, mutta salissa se
oli kielletty, vaikka näytöstä tai harjoitusta ei ollutkaan käynnissä. Netti on kuitenkin tulvillaan
sisäkuviakin, joten kuvauskieltoa ei oikein ymmärrä.
La Scalan edessä olevalla aukiolla on patsas, joka esittää Leonardo da Vinciä ja hänen neljää oppilastaan.
Aukiolta jatkoimme kävellen Galleria Vittorio Emmanueliin, joka nimettiin yhdistyneen Italian
ensimmäisen kuninkaan mukaan. Komeaa katettua ostosgalleriaa rakennettiin 12 vuotta, ja se valmistui
vuonna 1877. Ulos tullessamme olimmekin Duomon aukiolla, ja menimme sisään tutustumaan katedraaliin.
Eri lähteiden mukaan Duomo on Euroopan toiseksi tai kolmanneksi suurin kirkko, ja siellä on tilaa
40 000 ihmiselle. Tuomiokirkko on rakennettu vuonna 1075 tuhoutuneen Ambrosiuksen basilikan paikalle.
1300-luvun lopulla kirkkoa alettiin muuttaa goottilaistyyliseksi, ja kirkon katsotaan valmistuneen
vuonna 1965, jolloin viimeinen portti vihittiin käyttöön.
Vuorossa oli bussiajelu. Milanossa oli ennen runsaasti kanavia, joita pitkin liikuttiin. Nyttemmin
keskustaa lähinä olleet kanavat on täytetty, ja tilalla on katuja, joita pitkin ajelimme. Palatseja
ja kirkkoja jäi reitin varrelle, ja tulimme Castello Sforzescon luo. Jalkauduimme puistoon, jonka
luoteispäässä on Rauhan riemukaari. Hyppäsimme jälleen bussiin, joka vei meidät tärkeimmälle
nähtävyydelle eli Santa Maria delle Grazien kirkkoon. Kirkon kappelissa on Leonardo da Vincin maalaama
fresko Pyhä ehtoollinen. Freskolle ei ole eduksi, että se esitellään yleensä hyvin rajattuna. Kun
näkee sen kappelin koko päätyseinän levyisenä teoksena, siihen tulee selvästi kolmiulotteinen vaikutelma.
Kirkossa oli tammikuisten sateiden aikana katto alkanut vuotaa, joten se oli remontissa.
Kierros päättyi kello 18.15, ja lähdimme kävelemään kohti hotellia. Kävelimme Giardini Pubblicin
kautta ja pistäydyimme siellä baarissa drinkillä. Ostimme baarista myös iltapala-aineksia mukaamme.
Puistossa on mm. monia lehtimiesten, kirjailijoiden ja sotilaiden patsaita, joita kuvailimme.
Tulimme hotelliin puoli kahdeksan aikaan jokseenkin uupuneina päivän rasituksista.