Apulia ja Basilicata 23.-30.9.2025

Albatros: Apulia ja Basilicata - Italia
Matkaseurue: Emma ja Aino

HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Tiistai 23.9.2025 - Helsinki-Napoli-Monopoli

Tiistaina alkoi matkamme Italiaan Finnairin mustikkamehun voimalla. Napolista alkoi sitten Albatrosin osuus. Matkalaisia oli lähes 40 ja menimme bussiin, jossa ei ole turvavöitä eikä vessaa. Lähdimme lentokentältä vähän yli kahdeksan illalla, ja edessä piti olla noin 3,5 tunnin bussimatka itärannikolle Apuliaan. Niin luulimme.

Pyyhälsimme Autostradaa menemään. Ehkä puolisen tuntia ajeltuamme bussissa takana istuvat huusivat, että matkalaukkusäilön ovi aukesi, ja matkalaukkuja putosi tielle. Olimme siis Autostradalla, jossa ei minne tahansa voi pysäköidä. Noin kilometrin päässä oli levennys, jonne kuski pysäytti bussin. Autostradalla ei noin vain pysty kääntymäänkään, vaan alkoi soittelu. Kuski soitti firmalleen toiselle puolelle Italiaa ja matkanjohtaja soitti Suomeen aivan kuin he pystyisivät jotain tekemään.

Ei tullut mieleen soittaa esim. poliisille. Sitten saivat kuningasajatuksen: ajetaan eteenpäin niin kauan kunnes pystymme kääntymään ympäri ja mennään itse poimimaan laukut. Ajoimme muutaman kymmenen kilometriä. Emme kuitenkaan lähteneetkään takaisin, kun huomattiin, ettei moottoritielle olisi kuitenkaan voinut pysähtyä eikä laukkuja olisi löydettykään, kun oli pimeä. Vain voroilla on oikeus kävellä moottoritiellä ja poimia laukkuja. Siinä vaiheessa joku matkalaisista "käski" soittamaan poliisille, joita näkyikin ympäristössä. Napolista lähti sitten poliisipartio reittiä, jota olimme ajaneet. Pääsivät luoksemme ilman laukkuja. Eivät olleet nähneet yhtään laukkua. Vorot olivat ehtineet ennen poliisia. Siinä vaiheessa tiesimme, että puuttuvia laukkuja oli ainakin 8 (mm. Ainon laukku). No can do.

Lähdimme ilman laukkuja kohti itärannikkoa noin kello 22.40. Koska Finnairin mustikkamehu ei kovin kauaa pidä nälkää loitolla, pysähdyimme huoltoasemalle ostoksille. Siellä viivähdettiin 40 minuuttia, kun jokainen maksoi millä maksoi ja prosessi oli todella hidas. Erään toisen matkanjärjestäjän matkanjohtaja olisi tässä vaiheessa sanonut, että ottakaa evästä, hän maksaa laskun. Kaikki olisi ollut valmista 10 minuutissa. Albatrosilla ei ole varaa tuollaiseen. Jatkoimme matkaa kohti itää. Yksi matkalainen sai joltain muka moottoritietyöläiseltä sitten viestin puhelimeensa, että hänen laukkunsa ja kuusi muuta oli löytynyt tieltä. Matkanjohtaja alkoi selvitellä, miten laukut saataisiin hotelliimme satojen kilometrien päähän.

Tulimme hotelliimme puoli kolmelta paikallista aikaa, puoli neljältä Suomen aikaa.

Keskiviikko 24.9.2025 - Alberobello, Martina Franca ja Locorotondo

Muutaman tunnin nukuttuamme lähdimme retkelle yhdeksältä. Ainolla oli käsimatkatavarassa vaihtopusero, alusvaatteita ja sukkia. Hammasharjan hän osti illalla huoltoasemalta, joten selvisimme senkin puoleen yöstä ja aamusta.

Ensimmäinen kohteemme oli trullo-taloistaan tunnettu Alberobello. Bussi jäi parkkipaikalle ja käppäilimme 700 m keskusaukiolle, josta alkoi kahden tunnin vapaa-aika. Kuvia napsimme sen mitä valtavilta turistiryhmiltä pystyimme. Lämmin oli, ja ylämäkiä, alamäkiä ja rappusia riitti.

Kahden tunnin jälkeen jatkoimme viinitilalle maistelemaan juustoja, leikkeleitä ja vettä. Ensimmäinen kerta elämässämme, kun viininmaistajaisissa ei ollut muuta alkoholitonta vaihtoehtoa kuin vettä.

Viimeinen kohteemme oli Locorotondo, jonne meidät kuskattiin viettämään tunnin vapaa-aikaa.

Vielä oli käytävä uudelleen Alberobellossa hakemassa lääkkeet eräälle matkalaiselle, jonka lääkkeet hävisivät laukun mukana. Tulimme hotellille, jonne löytyneet laukut oli tuotu, myös Ainon laukku. Lievän jännityksen vallassa avasimme laukun huoneessa. Ei naurattanut. Siististi pakattu laukku oli täydellinen sekamelska. Sitten vain inventoimaan, olivatko tavarat tallella. No ei tietenkään.

Päällimmäisenä oli kaksi tavaraa, jotka eivät olleet Ainon. Kaikki vaatteet oli pakattu vetoketjullisiin pakkauspussehin. Vaatteet olivat tallella, mutta pussukat hävinneet. Tarvitsivat roistot niitä anastamiensa tavaroiden kuljetukseen. Kaikki laturit olin pakannut yhteen pussiin. Pussin vetoketju oli avattu ja pussi tyhjä. Vain hammasharjan laturi löytyi vaatteiden seasta. Kameran ja puhelimen laturit ja pussukassa ollut herätyskello oli poissa. Kosmetiikkapussukka puuttui, mutta vain aurinkorasva oli hävinnyt, muut tavarat olivat matkalaukussa levällään. Sateenvarjo oli hävinnyt, samoin kertakäyttösadetakit sekä kaikki, mitä olimme varanneet yöpalaksi. Matkavedenkeitin ei kelvannut roistoille. Lauantaina sitten rikosilmoitusta tekemään.

Torstai 25.9.2025 - Bari ja Castel del Monte

Teimme retken Apulian pääkaupunkiin Bariin ja Castel del Monteen, mistä kukaan ei tiedä, mitä varten se on rakennettu ja mikä se on ollut.

Antiikin aikana syntynyt kaupunki tunnettiin kreikaksi nimellä Barion ja latinaksi nimellä Barium. Nyt siellä on noin 330000 asukasta. Yksi tärkeimmistä nähtävyyksistä Barissa on sen suojeluspyhimykselle Pyhälle Nikolaokselle omistettu basilika, joka valmistui 1100-luvulla. Basilikan kryptassa on ortodoksikirkko. Kryptassa säilytetään myös Pyhän Nikolauksen jäänteitä.

Yhdellä kadunpätkällä naiset muotoilevat durumvehnäjauhoista ja vedestä sekoitetusta taikinasta orecchiette-pastaa. Orecchiette tarkoittaa pientä korvaa, ja sellaisiahan siellä syntyikin näppärillä sormilla. Elokuussa 2025 kolme naista tuomittiin petoksesta, kun he myivät koneella tehtyjä orecchietteja käsin tehtyinä. Vuodesta 2019 lähtien näitä käsintehtyjä ei ole saanut myydä ravintoloille tai muille yrityksille.

Vapaa-ajalla meillä oli tehtävänä löytää varastettujen tavaroiden tilalle uusia. Löysimme adapterin, että voimme keittää huoneessa teevettä. Löysimme myös sateenvarjon, kosmetiikkalaukun, aurinkorasvaa ja teepusseja.

Matkamme jatkui Castel del Montelle. Se on kahdeksankulmainen linna, joka seisoo kukkulalla keskellä ei mitään. Linnan rakennutti vuosien 1240 ja 1250 välillä Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Fredrik II. Tämä historiallinen henkilö oli Sisilian kuningas, myöhemmin Saksan kuningas ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan johtaja. Linna ei koskaan valmistunut, ja varsinkin sisustustyöt jäivät kesken. Linna oli ehkä vain Fredrikin vapaa-ajan asunto, koska lähistöllä ei ole kaupunkia, jota se olisi puolustanut. Tiedetään, että Fredrik käytti sitä metsästysretkiensä majapaikkana kuolemaansa asti vuoteen 1250. Sen jälkeen se on ollut vankila ja suojapaikka ruton aikana.

Paluumatkan hotellille piti kestää 1,5 tuntia. Lähdimme kello 16.35 ja olimme hotellissa kello 18.55. Tällä kertaa viivästyksen aiheutti Barin ohitustiellä sattunut peräänajo. Auton vasen takakulma oli ihan tuusan nuuskana, joten mistään pikkukosketuksesta ei ollut kysymys.

Perjantai 26.9.2025 - Altamura ja Matera

Perjantaina oli lähtö hotellilta kahdeksalta. Ohjelmassamme oli ensin Altamuran kaupunki, jossa kävimme maistelemassa Altamuran leipää ja viettämässä vapaa-aikaa. Leipä maistuikin ihan joltain muulta kuin se aamiaisella tarjottu kuiva käntty. Altamuran leipä, "Pane di Altamura", on yksi harvoista leipätyypeistä, jotka ovat saaneet EU:lta suojatun alkuperänimityksen merkinnän DOP (Suomessa SAM, englanniksi PDO). Merkintä kertoo, että kyse on kaikkein korkealaatuisimmasta leivästä.

Materassa on noin 60000 asukasta. Sassi di Materan kaupunginosassa ihmiset asuivat hyvin puutteellissa olosuhteissa. Alueella oli puutteellinen viemäröinti ja vesihuolto, korkea lapsikuolleisuus (jopa 50%), tarttuvat taudit kuten malaria ja kolera sekä niukasti töitä ja viljelymahdollisuuksia. Asukkaat asuivat yhdessä kotieläimiensä kanssa ahtaissa, kosteissa ja epähygieenisissä tiloissa. (Wikipedia) Vielä 1950-luvulla näissä luolissa asui 20000 ihmistä, ja heidät pakotettiin muuttamaan valtion vuokra-asuntoihin.

Tutustuminen Materaan tarkoittaa portaita ja lisää portaita. Monet portaista ovat myös alaspäin viettäviä ja kiiltäväksi kulunutta marmoria. Onneksi ei satanut, sateella kulkemamme reitti olisi monin kohdin ollut melkein vaarallinen. Vaarallinen se oli nytkin matkanjohtajan vauhdissa. Selvisimme kuitenkin vain yhdellä kaatumisella ja yhdellä joukosta eksymisellä. Kävimme katsomassa yhtä museoitua asuntoa. Tämä oli Castel del Monten ohella koko matkalla ainut kohde, jonka sisäänpääsymaksu sisältyi matkan hintaan. Sitten kipin kapin takaisin ylös viettämään vapaa-aikaa.

Lähdimme Materasta kello 16, ja kahden tunnin ajomatkan jälkeen olimme hotellissa.

Lauantai 27.9.2025 - Poliisiasema

Lauantaina aamupäivällä Aino teki retken Fasanon poliisiasemalle rikosilmoitus mielessä. Siitä selvittiinkin helposti. Paperityöt oli tehty 35 minuutissa. Ajomatkaa Fasanoon oli 30 minuuttia.

Ohjelmaan oli merkitty retki Ostunin kaupunkiin. Me olimme jo saaneet nauttia tarpeeksi italialaisista talojen väleissä kulkevista kiemurtelevista kaduista ja portaista. Päätimme siis viettää loppupäivän hotellilla.

Hotellin pihassa on muutama kasvi, ja lähdimmekin katsomman, olisivatko ne houkutelleet ötököita luokseen. Aika vähän, mutta muutamia sentään näimme.

Sunnuntai 28.9.2025 - Otranto, Lecce

Päivän ensimmäiseen kohteeseemme Otrantoon oli matkaa noin 150 km, ja se taittui yhden pysähdyksen taktiikalla 2,5 tunnissa (8.00 - 10.30). Otranto on kreikkalaisten perustama. Se on ollut myös roomalaisten ja osmanien hallinnassa. Otranto sijaisee Adrianmeren rannalla, ja se on Italian itäisin kaupunki. Sieltä on alle 80 km Albanian rannikolle.

Aragonialaiset rakensivat sinne puolustuslinnakkeen 1400-luvun lopulla. Muurissa on Antonio De Mendozan ja Don Pedro da Toledon vaakunat. Kaarle V:n suuri vaakuna on sisäänkäynnin yläpuolella. Vauhdikkaasti matkanjohtaja vei meitä kohti katedraalia. Olisi pitänyt katsoa jalkoihin, ympärille ja eteen samaan aikaan ja ottaa vielä kuviakin. Yksi henkilö taas kaatui, mutta loukkasi vain kyynärvartensa, joten matka jatkui vauhdikkaasti. Katedraaliaukiolla alkoi vapaa-aika.

Kävimme katedraalissa. Cattedrale di Santa Maria Annunziata on kuuluisa lattiamosaiikeistaan, jotka ovat peräisin 1100-luvulta. Muuten 1h10min oli vähän tuskastuttavaa aikaa viettää matkamuistomyymälöiden keskellä.

Albanialainen laiva Kateri I Radës upposi 28.3.1997 törmäyksessä italialaisen korvetin Sibillan kanssa Otrantonsalmessa, ja ainakin 84 albaania iältään 3 kuukaudesta 69 vuoteen, menetti henkensä. Laivan hylystä tehtiin tragedian muistomerkki sataman tuntumaan.

Yhdeltä olimme Leccessä, jossa matkanjohtaja kiidätti taas meitä pitkin katuja vauhdilla. Vauhdin selitys oli, että voimme sitten vapaa-ajalla tulla kiertämään saman reitin uudelleen rauhallisesti katsellen. Meistä ihan nurinkurinen ajatus. Ymmärsimme sitten aloittaa oman vapaa-aikamme etuajassa jo puolen tunnin juoksun jälkeen. Käppäilimme sitten kaupungilla melkein kolmeen saakka.

Menimme kahvilaan, ja sitten alkoikin sataa ihan kunnolla. Neljältä olimme taas bussissa ja "kotimatkalla". Melkein pääsimmekin hotellille. Melkein, mutta ei aivan. Takaosassa istuneet valittivat savun hajua. Kuljettaja pysähtyi ja kävi kurkkaamassa. Ei hätää, matka jatkui. 1,5 km ennen hotellia savua tuprutti jo oikein kunnolla, ja pääsimme kävelemään loppumatkan...

Eräs matkalainen sai sairauskohtauksen kävellessä ja kaatui pahasti. Hän joutui virumaan jalkakäytävällä ainakin 40 minuuttia ennen kuin ambulanssi tuli hakemaan häntä alle 10 km:n päästä. Hoito onkin sitten Italiassa ilmaista, jos sitä saa. Niin, ja sairaalassa saa valita kolmesta eri ruokavaihtoehdosta.

Maanantai 29.9.2025 - Monopoli, Polignano

Maanantaina ohjelmassamme oli lähimatkailua. Saimme käyttöömme toisen bussifirman auton ja kuljettajan. Lähdimme yhdeksältä ja kävimme Monopolin kaupungissa.

Vähän alkoi jo tympiä omissa silmissäni samanlaiset vanhatkaupungit sokkeloineen. Monopolissa saimme reittiopastuksen vanhaan satamaan. Sitten vähän yli tunnin vapaa-aikaa viettämään. Kuvasimme Palmieri-suvun barokkipalatsia. Palatsi oli suvun hallussa vuoteen 1921 saakka ja toimi sen jälkeen 70 vuotta valtion taideinstituuttina. Kävimme komeassa katedraalissa ja menimme Vittorio Emanuelen aukiolle odottelemaan ajan kulumista.

Polignano a Maressa kiiruhdimme ensin bussilta juosten 1,2 kilometrin verran vanhaankaupunkiin, ensin rannan "kävelymetroa" pitkin ja sitten Via Tritonea pitkin. Olisimme saaneet vielä opastuksen jonkun laulajan patsaalle, mutta meitä ei jaksanut kiinnostaa. Aikaa oli tuhlattavaksi yli kaksi tuntia. Istuskelimme ensin pienessä puistossa ja sitten kahvilassa.

Olimme takaisin hotellilla kello 14.50. Keitimme teetä ja pakkailimme tavaroitamme, mitä vielä oli jäljellä.

Tiistai 30.9.2025 - Monopoli-Napoli-Helsinki

Tiistai oli varattu kotimatkalle. Lähdimme yhdentoista jälkeen "uudella" rämäbussilla kohti Napolia. Tässäkään bussissa ei ollut turvavöitä. Uskomatonta, että Albatros hyväksyy tuollaiset ikivanhat romut ja riskeeraa asiakkaiden henget Italian holtittomassa liikenteessä. Takanani oli irronnut katosta luukku, josta puhalsi todella jääkylmää ilmaa suoraan niskaani.

Kahden pysähdyksen taktiikalla tulimme Napolin lentokentälle, jossa odottelimme muutaman tunnin koneen lähtöä. Lennon aikana alkoi kurkkukipu ja yskä. (Seuraavalla viikolla makasin sairaalassa koronapohjaisen keuhkokuumeen uuvuttamana.)

Olin kotona puoli kahdelta keskiviikon vastaisena yönä, Emma vähän myöhemmin.

Kaikki Italian matkat

Maahakemistoon
Etusivulle

Jos kaipaat vauhtia ja vaarallisia tilanteita, varaa matka Albatrosilta. Albatros Travel käyttää halvimpia mahdollisia bussifirmoja kuljetuksiin. Ei se mitään, jos bussiromun matkatavaraluukku aukee ja matkalaukut jätetään moottoritielle. Roistot tykkäävät. Ei se mitään, vaikka ei ole bussissa turvavöitä. Huonoa tuuria, jos jotain sattuu Italian holtittomassa liikenteessä. Ei se mitään, jos bussi alkaa kärytä. Kävellään loppumatka. Todella erikoista oli myös, kun matkalaukut pakattiin autoon seisomaan pyörillään, jolloin koko rivi laukkuja pääsee vaeltamaan säilössä.

Albatros käyttää halvimpia mahdollisia hotelleja, joihin mahtuu samanaikaisesti kaksi 40 hengen ryhmää. Hotelli keskellä ei-mitään on vähintäänkin erikoinen valinta. Lähin pieni ruokakauppa oli 3,5 km:n päässä, ei kahvilaa tai ravintolaa lähimaillakaan. Huoneiden ikkunoista näkyy parin metrin päässä oleva varaston? seinä.

Näin suuria ryhmiä on täysin mahdotonta hallita kapeilla, mutkaisilla ja toisinaan hyvinkin ruuhkaisilla kaduilla. Ihmiset kaatuilevat ja eksyvät eikä edessä joukkoa johtava matkanjohtaja tiedä asiasta mitään. Selostus vain jatkuu vauhdikkaasti kävellen eivätkä perässä parin mutkan takana tulevat tiedä, mistä puhutaan, kun jotain on "edessäni", vasemmalla tai oikealla.

Varsinaista opastusta Albatros tarjosi vain muutamassa paikassa ja viikon matkan hintaan sisältyi sisäänpääsymaksuja vain kahteen kohteeseen (Castel del Monte ja Materan luola-asunto). Muissa maksullisissa kirkoissa ja museoissa voi sitten käydä omalla ajalla.