Niagara Falls ja Toronto 13.-17.6.2013

Olympia: Islanti, USA:n itärannikko ja Kanada
Matkaseurue: Emma, Aino ja Päivi

HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Torstai 13.6.2013 - New York-Niagara

Olimme matkustaneet koko päivän junalla New Yorkista ja ylittäneet rajan USA:sta Kanadaan junalla. Juna oli matkalla Torontoon, mutta Torontoon menijät joutuivat odottamaan Niagara Fallsin asemalla niin kauan, kunnes sinne jäävät matkustajat oli johdatettu vaunu kerrallaan maahantulotarkastukseen.

Tämä maahantulotarkastus oli taas yhdellä tavalla omituinen. Pienessä huoneessa oli kolme passintarkastajaa, jotka vuorollaan ottivat tulijoita tentattavaksi. Sitten siirryttiin tullimiehen käsittelyyn samassa huoneessa. Tavarat läpivalaistiin ja monien tavarat pengottiin. Kun läpivalaisulaitteita oli vain yksi, passintarkastuskaan ei voinut tapahtua nopeammin jonotustilan puutteen takia, eli passipoliisien työtahti oli varsin verkkainen. Onneksi sitten kävi niin, että Suomen passilla matkustavat eli meidän ryhmämme ohjattiin tullin ja läpivalaisulaitteiden ohi ja pääsimme kohtuullisessa ajassa etsimään bussiamme.

Ajelimme hotelliimme, joka sijaitsi hyvällä paikalla. Tilasimme iltapalaa huoneeseemme ja rentouduimme.

Perjantai 14.6.2013 - Niagara

Päivä oli omistettu lähes yksinomaan Niagaran putouksille. Hotellin aamiaishuoneesta oli upeat aurinkoiset näkymät sekä Yhdysvaltojen että Kanadan puoleisille putouksille. Yhdeksältä lähdimme jokseenkin huonossa sateisessa ilmassa katselemaan putouksia eri näkökulmista. Aloitimme "Pöytäkalliolta" (Table Rock). Paikka oli aivan hevosenkenkäputouksen vierellä, joten sieltä näki hyvin putouksen päälle ja Yhdysvaltojen puolella oleville putouksille. Kanssamme putouksia ihaili täällä mennoniittinuoria.

Seuraavaksi nousimme korkeuksiin eli Skylon-torniin. Silloin sää oli kirkkaampi ja näkymät näin olleet komeammat. Whirlpoolin eli "Pyörrealtaan" yli kulki köysirata Niagarajoen puolelta toiselle. Sitten oli vielä yksi pysähdys ennen matkan jatkumista viinimaille. Pysähdyimme Sir Adam Beckin vesivoimalaitoksen vieressä olevalle näköalapaikalle, josta näkyi vastaava laitos Yhdysvaltojen puolella.

Vierailimme Jackson-Triggsin viinitilalla, jonka Allan Jackson ja Don Triggs perustivat vuonna 1993. Tilalla viljellään omia rypäleitä, mutta valmistetaan viiniä myös ostorypäleistä. Myös jääviiniä tehdään. Se on makea jälkiruokaviini, joka valmistetaan jäätyneistä rypäleistä. Maistelimme yhtä laatua kuohuviiniä, valkoviiniä ja punaviiniä. Varsinkin punainen Shiraz oli yllättävän hyvää.

Viinitilalta ajelimme kaupunkiin nimeltä Niagara-on-the-Lake. Se on 1700-luvulta peräisin oleva kaupunki, joka nimensä mukaan sijaitsee Ontario-järven rannalla. Kaupungissa on noin 15400 asukasta. Kävimme cappuccinolla, kiertelemässä pikkukaupoissa ja kurkistamassa vuonna 1863 perustettuun Prince of Wales-hotelliin. Yorkin herttua ja herttuatar vieraili hotellissa vuonna 1901, jolloin se nimettiin uudelleen kuninkaallisen visiitin kunniaksi.

Ajelimme takaisin Niagara Fallsin kaupunkiin ja menimme veneajelulle putouksille. Saimme kertakäyttösadeviitat päällemme, mutta eipähän tuo estänyt jalkoja kastumasta. Veneajelulla (Maid of the Mist) pääsee aivan Horseshoe Fallsin eteen, jossa sen koon ja voiman tajuaa parhaiten. Sai myös tuntea kunnon roiskeet ja pistelevän vesihöyryn kasvoillaan. Oli kuin kaatosateessa olisi seissyt. Veneilyn jälkeen palasimme hotellille, ja päivä oli pulkassa.

Lauantai 15.6.2013 - Niagara-Toronto

Aamulla yhdeksältä lähdimme ajelemaan kohti Torontoa. Tämäkin välimatka oli varsin tylsä, ei mitään mielenkiintoista. Torontoon päästyämme kävimme kaupungintalon aulassa ja "pesuhuoneissa". Talo (1965) on Viljo Revellin suunnittelema ja se koostuu kahdesta kaarevasta tornista. Aulan itäseinää peittää taideteos nimeltä "Metropoli". David Partridge voitti taideteoksen suunnittelukilpailun tällä teoksella vuonna 1974. Työhön on käytetty yli 100000 erikokoista rauta- ja kuparinaulaa. Revell ja Henry Moore olivat ystäviä, ja Revellillä oli sormensa pelissä siinä, että kaupungintalon aukiolle tilattiin Mooren "Archer" -veistos.

Vuorossa oli kaupunkikierros, joka takkuili pahemman kerran katutöiden suljettua lukuisat kadut. Oli vaikeaa löytää reittejä eri kohteisiin, mutta ilmeisesti näimme kaikki, mitä pitikin nähdä. Casa Lomo -linnan pihallakin käytiin, mutta sisälle pääsyyn olisi vaadittu pääsyliput. Torontossa on pilvenpiirtäjiä ja muutamia modernia arkkitehtuuria edustavia museoita ja taidehalleja. Varsin paljon oli myös korkeita rakennuksia, jotka oli rakennettu tavallaan vanhan rakennuksen sisään.

Kello kahden paikkeilla tulimme kaupungintalon aukion laidalla sijainneeseen Sheraton Centre -hotelliin. Ihmettelimme aulassa majaillutta nuorten tyttöjen joukkoa, kunnes joukko lähti juoksemaan kirkuen idolinsa perässä. Hotellissa majaili brittiläinen 22-vuotias punatukkainen laulaja ja lauluntekijä Ed Sheeran. Joku oli bongannut myös Taylor Swiftin, joka on tehnyt yhteistyötä Sheeranin kanssa. Taylorilla oli Rogers Centressa show sekä perjantaina että lauantaina. Sunnuntaina Taylor oli juontajana ja Sheeran esiintyjänä MuchMusic Video Awards -tilaisuudessa.

Kävimme pikaruoalla Eaton Centressä ja suunnistimme Hall of Fame -jääkiekkomuseoon. Siellä on kaikki, mitä haluat tietää jääkiekosta ja kiekkoilijoista. Kukaan suomalainen ei ole vielä saanut omaa kokonaista näyteikkunaansa, mutta muuten kyllä suomalaisetkin olivat esillä, Kurri, Selänne ja Mikko Koivu etunenässä. Mahtavien panssariovien ja panssarilasin takana oli myös alkuperäinen Stanley Cup vuodelta 1893. Siitä oli tullut hauras vuoteen 1969 mennessä, jolloin valmistettiin uusi versio jaettavaksi NHL:n voittopokaalina.

Ehdimme vielä tunnin risteilylle Toronton edustalle ja sen jälkeen cappuccinolle Second Cup -kahvilaan ennenkuin päivän ohjelma oli suoritettu.

Sunnuntai 16.6.2013 - Toronto

Aamulla nuorison päivystys hotellin aulassa jatkui, mutta me kiiruhdimme ulos sateeseen päämääränä Art Gallery of Ontario eli Ontarion taidegalleria. Taidemuseossa riittää osastoja ja taidetta joka makuun, ja se on keskittynyt pääasiassa kanadalaiseen ja eurooppalaiseen taiteeseen. Itse rakennuksen arkkitehtuurikin oli mielenkiintoinen. Puolitoistatuntia museossa pyörittyämme Emma halusi jäädä vielä sinne, kun Aino ja Päivi jatkoivat matkaa.

Aurinko oli alkanut paistaa ja sade lakannut. Reitti kenkämuseoon pantiin kulkemaan yliopistoalueen halki. Siellä törmäsimme mm. mustaan oravaan. Oravat olivatkin seuranneet meitä pitkin matkaa aina Valkoisesta talosta asti.

Kenkämuseossa oli kenkiä joka lähtöön aina 4500 vuoden takaa nykypäivään. Sieltä löytyy dalai-laman muoviset varvastossut, Michael Johnsonin kultaiset piikkarit, Marilyn Monroen piikkarit, Elton Johnin saappaat ja lehmän kenkä. Ja tietenkin paljon juttua jalkineiden historiasta. Tuohivirsua ei näkynyt, mutta lappalaiskenkä oli edustettuna.

Puoli viideltä lähdimme läksiäispäivälliselle CN-tornin pyörivään ravintolaan. Maissikeitto, lohi ja jälkiruokakakku maistuivat kaikki oivalliselle.

Maanantai 17.6.2013 - Toronto-Reykjavik

Maanantai oli vielä aikaa kierrellä kello 17:ään asti, jolloin bussi tuli hakemaan lentokentälle. Aamupäivällä suunnistimme Allanin puutarhaan. Valurautarakenteinen kasvihuone on peräisin vuodelta 1910. Puutarha sai alkunsa vuonna 1858, kun paikallinen poliitikko ja kulttuurivaikuttaja George Allan lahjoitti tarkoitukseen maatilkun. Nyt puutarha sisältää kaikkiaan kuusi kasvihuonetta, ja siellä on kasveja joka puolelta maailmaa.

Tarpeeksi kasveja ihmeteltyämme palasimme hotelliin, koska huone oli luovutettava kello 13. Keitimme vielä teetä, kävimme pesulla ja pakkasimme loput tavaramme. Matkalaukut jäivät käytävälle odottamaan laukkupoikien toimenpiteitä, ja me menimme alas reppuinemme. Jätimme nekin säilytykseen siksi aikaa, kun kävimme syömässä ja tekemässä vielä kierroksen kaupungilla.

Lounaan syötyämme menimme tutustumaan P. Jaakobin katedraaliin, joka on Toronton anglikaanien pääkirkko. Nykyinen goottilaistyylinen kirkkorakennus valmistui vuonna 1853 palaneen kirkon paikalle. Ennen meitä kirkossa oli ehtinyt käydä mm. Diana ja Charles, Desmond Tutu ja prinsessa Margareta.

Viideltä siis lähdimme kohti Pearsonin lentokenttää, jonne oli puolen tunnin matka. Selvitys lennollemme ei ollut vielä alkanut, joten jouduimme odottelemaan. Kovin verkkaisesti selvitys lopulta sujui, mutta eipä meillä ollut kiirettäkään. Kanadan dollareitakaan emme päässeet tuhlaamaan loppuun, koska emme löytäneet mitään 'hyödyllistä'. Otimme vain kaakaon ja cappuccinon sekä leivonnaisia mukaamme Starbucksista portille ja jäimme odottelemaan koneeseen pääsyä.

Yli 3,5 tuntia olimme olleet kentällä ennen kuin pääsimme koneeseen. Nousimme ilmaan kello 21.40 ja 5,5 tunnin lento Reykjavikiin alkoi. Kuppi teetä maistui ennen kuin yritimme torkahdella.

Tiistai 18.6.2013 - Reykjavik-Helsinki

Herätys tuli Kanadan aikaa kello 2.10, jolloin kello oli Islannissa 6.10. Kello 6.40 laskeuduimme Keflavikiin ja koimme jotain omituista. Kaikki koneessa olleet ohjattiin aivan normaaliin turvatarkastukseen. Siis myös ne, jotka jäivät Reykjavikiin eivätkä jatkaneet enää matkaa. Tämä on vieläkin aivan käsittämätön juttu. Tarkistuksissa meni niin paljon aikaa, että jos jatkolentomme olisi lähtenyt ajoissa, kaikki eivät olisi ehtineet mukaan. Koneemme odotteli kuitenkin vielä matkustajia Bostonista tulevasta koneesta, joten aikaa oli ruhtinaallisesti. Aikataulun mukainen lähtöaika olisi ollut 7.30, mutta pääsimme lentoon vasta 8.25.

Sitten koimme jälleen yllätyksen. Lieneekö johtunut myöhästymisestä vai mistä, mutta meille tarjoiltiin teen kanssa voileipä! Ensimmäinen Icelandairin tarjoama ruoka tuli viimeisellä lento-osuudella.

Kone laskeutui Helsinki-Vantaalle kello 14.15, ja otimme lentokenttätaksin kotiin. Hinta oli kivunnut jo 29,50 euroon, mutta onhan se kuitenkin halvempi kuin normaali taksi.

Loppuarvosana matkasta 7/10. Tulihan käydyksi paikoissa, joissa kuuluu käydä, mutta mitään suuria elämyksiä matkalla ei ollut.

Kaikki Kanadan matkat

Maahakemistoon
Etusivulle