Kazakstan ja Kirgisia 6.-15.6.2017

Olympia: Kazakstan ja Kirgisia
Matkaseurue: Emma, Aino, Jussi ja Päivi (sekä 13 + 1 muuta)

HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Tiistai-keskiviikko 6.-7.6.2017 - Helsinki-Istanbul-Astana

Edessä oli jälleen kerran lento Istanbuliin, mutta koska Turkish Airlines kuuluu parhaimpiin lentoyhtiöihin ystävällisine henkilökuntineen ja tarjoiluineen, ei voi valittaa. Lennon TK1762 lähtöaika Helsinki-Vantaalta oli 12:20, joten lentokenttätaksi tuli noutamaan meitä kello 9:40. Kahvilassa koneeseen nousua odotellessamme jo huomasimme, että samalle matkalle oli tulossa myös muutama tuttu edellisiltä matkoilta. Laskeuduimme Istanbuliin runsaan kolmen tunnin lennon jälkeen. Siellä saimme taas kierrellä turvatarkastukseen jonolabyrintissä aika tovin. Ryhmäämme kuului matkanjohtajan lisäksi 17 matkaajaa. Kun aikaa oli Istanbulissa, keräännyimme saman pöydän ääreen esittäytymään toisillemme. Jatkolento Astanaan lähti parikymmentä minuuttia myöhässä vähän kello 19:n jälkeen. Astanassa kello on kolme tuntia edellä, joten laskeuduimme paikallista aikaa puoli kolmen aikoihin aamuyöllä. Maahantulomuodollisuuksien jälkeen pääsimme bussillemme, jolla kesti puoli tuntia viedä meidät Rixos President Astana -hotelliin. Nukkumaan päästiin puoli viiden maissa - ja sitten aamiaiselle kymmeneltä.

Lähdimme Astanan kaupunkikierrokselle puolen päivän aikaan. Vuonna 1994 tehtiin päät s pääkaupungin siirtämisestä Almatysta Aqmolaan. Pääkaupunki siitä tuli joulukuussa 1997 ja kaupunki sai nykynimens kes kuussa 1998. Kaupungin nykyinen nimi Astana tarkoittaa yhden lähteen mukaan valkoista palatsia ja toisen lähteen mukaan pääkaupunkia. Aloitimme kierroksen tutustumalla Atamekenin miniatyyrimuseoon. Matkan varrelle jäi Astana Tower, jossa on mm. Suomen suurlähetystö. Atamekenissa on ulkona esiteltynä maan tärkeimmät kaupungit ja rakennukset, ja sisätiloissa on pienoismallit Astanan rakennuksista. Käväisimme "maailman suurimmassa teltassa" eli brittiarkkitehti Norman Fosterin suunnittelemassa Khan Shatyr -ostoskeskuksessa, jonka sisälle mahtuu 10 000 ihmistä. 150 metriä korkean teltan alue on suurempi kuin 10 jalkapallokenttää, ja sen sisälle mahtuu puisto, ostosalue, katuja, joki ja minigolfrata. Ylimmässä kerroksessa on hiekkaranta aaltoaltaineen.

Astanassa järjestetään maailmannäyttely EXPO 2017, ja muutama päivä ennen avajaisia näytti rakennus- ja istutustöissä olevan vielä kovin kiireistä. Suomi osallistuu näyttelyyn ainoana pohjoismaana. Astanassa on lukuisia maamerkkejä, mutta ehkä n ytt vin on Baiterek ("korkea poppeli"). Se on 97-metrinen puuta kuvaava monumentti, jonka huipulla eli puun oksilla lepää kultamuna. Kazakkien Samruk-myytissä pyhä lintu munii joka vuosi kultaisen munan poppelipuuhun.

Ohjelmaamme ei varsinaisesti kuulunut lounastaukoa lainkaan (varsin omituista muuten), mutta kun nälkä alkoi kurnia vatsoissa, kävimme pikapikaa kahvilassa haukkaamassa voileivät. Kävimme katsomassa Kenesary Kasymovin ratsastajapatsasta. Monumentti on yksi tärkeimmistä itsenäisyyden symboleista Kazakstanissa. Kenesary Kasymov oli Ablai-kaanin pojanpoika ja näin myös Tsingis-kaanin jälkeläinen.

Khazret Sultanin moskeija on upea ja tyylikäs rakennus, ja sen sanotaan olevan Keski-Aasian suurin tai toiseksi suurin moskeija lähteestä riippuen ja riippuen siit , mill sit mitataan. Moskeija valmistui vuonna 2012, ja siell vierailevilta naisilta vaaditaan pitkä hame ja löysä yläosa. Pitkien housujen päälle oli puettava hupullinen kaapu. Rauhan ja sovinnon tai harmonian palatsi on my s Norman Fosterin suunnittelema, pyramidin muotoinen kaikille uskontokunnille avoin palvonta- ja kokoontumispaikka. Sen konferenssisalin katon lasimaalauksissa lentelee jättikyyhkyjen parvi. Teatterissa seurasimme hetken Romeo ja Julia -baletin harjoituksia.

Päivä olikin sitten illallista vaille paketissa. Meille tarjottiin salaattien lis ksi Kazakstanin kansallisruokaa beshbarmakia, joka sis lsi mm. nuudelia ja hevosenlihaa. Beshbarmak tarkoittaa kazakstanin kielellä viittä sormea, koska sitä on perinteisesti syöty sormin.

Torstai 8.6.2017 - Astana-Almaty

Aamulla oli pakattava laukut, koska iltap iv ll matka jatkui entiseen p kaupunkiin Almatyyn, jonka entinen nimi oli Alma Ata. Aamup iv ll oli kuitenkin viel teht v Astanassa turistin ty t . Puoli kymmenelt olimme l hd ss hotellista, kun huomasimme, ett jotain oli tekeill . Kerroksissa oli lukuisia poliiseja koirien kanssa ja pihassa oli panssarivaunu sotilaineen. Kysymys oli kuitenkin vain turvatoimista, kun jonkun maan, olisiko ollut Singaporen, silmäätekev oli tulossa EXPO 2017:n avajaisiin ja majoitumaan hotelliimme.

Ajelimme 37 km:n p ss Astanasta sijaitsevaan Alzhirin museoon, joka avattiin 10 vuotta sitten eli vuonna 2007. Alzhir-nimi on lyhenne ven j nkielisist sanoista "Akmolinskyn eristysleiri maanpettureiden vaimoille". Se muistuttaa Neuvostoliiton synkist vuosista 1937-1953, jolloin noin 30000 leirill oli eri arvioiden mukaan yhteens 4-18 miljoonaa vankia, joista ehk 1,5 miljoonaa kuoli leireill . T m leiri oli vain naisille, ja ensimm iset vangit lapsineen tulivat t nne 6.1.1938. Vankeja tuotiin t nne joka puolelta Neuvostoliittoa, ja onpa leirill ollut 12 suomalaistakin naista.

Paluumatkalla kuvasimme isoa islamilaista hautausmaata, jossa kaikki muistomerkit oli rakennettu tiilist . Melkein jokaisessa muistomerkissä oli lyhyt salko, jonka huipulla oli kuun sirppi ja salko l visti kaksi palloa. Olisi mielenkiintoista tietää, mit n m pallot symboloivat. Olimme matkalla lentokent lle, mutta koska se oli Alzhiriin n hden Astanan vastakkaisella puolella, ajoimme vielä kertaalleen kaupungin l pi.

Lentokentällä postitimme muutamat kortit, jotka olimme kirjoittaneet ja s imme välipalavoileivät. Läht mme viivästyi tasan tunnin, kun kentälle odotettiin Putinin konetta. Kaksi vastaanottajiin kuulunutta kansallispukuasuista tytt ä odotteli kanssamme kahvilassa. Lyhyellä 1,5 tunnin lennolla Air Astana tarjosi meille juoman ja lämpimän välipalapiirakan.

Maisemat muuttuivat täysin, kun pääsimme Almatyyn. Paikkakunnan nimeksi tuli tsaari Nikolai I:n mieltymyksen perusteella Vernyi (uskollinen, todellinen). Vuonna 1921 kaupungista alettiin käyttää kazakinkielist nime Alma-Ata. Alkuosa tarkoittaa omenaa, loppuosa isoisää. Almaty on lumihuippuisten vuorten ympäräimä eikö siellä ole varsinaista vanhaa kaupunkia, sillä vain yksi tiilitalo selvisi vuoden 1887 maanjäristyksestä. Almay sijaitsee noin 700-900 metriä merenpinnan yläpuolella. Nykyään Almatyssa on 1,7 miljoonaa asukasta.

Puoli seitsemän aikaan lähdimme ajelemaan bussilla kohti kaupunkia ja illallisravintolaa. Ruokailun jälkeen majoituimme hyvätasoiseen Rixos Almaty -hotelliin.

Perjantai 9.6.2017 - Almaty

L hdimme yhdeks lt kaupunkikierrokselle, jonka aloitimme Panfilovin puistosta. Puisto on saanut nimens ven l isen kenraalin Ivan Panfilovin mukaan. H n johti II maailmansodassa punaisen armeijan 316. kiv ridivisioonaa. Osaston miehist suurin osa oli kotoisin Kazakstanista ja Kirgisiasta. Kaikki miehet, mukaan lukien heit johtanut kenraalimajuri Ivan Panfilov saivat surmansa marraskuussa 1941, mutta heid n sankariteoistaan sepitettiin tarina.

K vimme puistossa sijaitsevassa Zenkovin ortodoksikatedraalissa, joka on valmistunut vuonna 1907. Neuvostoliiton aikana kirkko toimi museona, ja se palautettiin ortodoksiselle kirkolle vuonna 1995. Kirkko on rakennettu alun perin kokonaan nauloja my den puusta, mutta nyt siin on betonikate. Puistossa on my s useita sotiin liittyvi muistomerkkej .

Tasavallan aukion keskell on pylv s, jonka huipulla on hahmo, joka kuvaa "kultaista miest ". Kultainen mies l ydettiin vuonna 1969 skyyttien haudan sivukammiosta. Nuori mies oli puettu kultaiseen haarniskaan ja haudattu arviolta 300- tai 400-luvulla ennen ajanlaskun alkua. Kansallismuseossa k ydess mme n imme pienoismallin kultaisesta miehest kultahaarniskoineen. Alkuper inen on jossain paremmassa tallessa.

Museosta päästy mme kello olikin jo sen verran, ett oli lounasaika. Georgialaiseen lounasravintolaan oli ker tty vanhaa tavaraa hyllyille ja varsinkin vanhojen radioiden kokoelma oli komea. Ajelimme bussilla Medeu-stadionin yl puolelle ihailemaan maisemia. Jäästadion sijaitsee 1691 metrin korkeudella merenpinnasta. Aikoinaan Medeu oli er s nopeimmista pikaluisteluradoista maailmassa ja se on toiminut lukuisten arvokilpailujen is nt n . Siell on luisteltu kaikkiaan 170 maailmanenn tyst .

Seuraavaksi astuimme k ysiradan vaunuun ja nousimme Kok-Tobe -kukkulalle 1100 m merenpinnan yl puolelle. Kukkulalla on virkistysalue, jossa on huvipuistotyyppisi laitteita ja ravintoloita. Siell on my s kuvanveist j Eduard Kazaryanin veist m pronssipatsas Beatleseista. Monet halusivat itsest n kuvan Beatlesien kanssa.

Ohjelmassa ei ollut yhteist illallista, ja me k vimmekin vain l hikaupasta hakemassa sy t v huoneeseemme.

Lauantai 10.6.2017 - Almaty-Karakul

Edess oli pitk matka, joka sis lsi my s rajanylityksen Kazakstanista Kirgisiaan. L hdimme liikkeelle aamukahdeksalta. Tie oli enimm kseen surkeassa kunnossa, mutta korjaust it oli k ynniss siell tääll . Ravintoloita ei matkan varrelle monia osunut, oten piti lounastaa silloin, kun sellainen l ytyi. S imme jo ennen yht toista Shelekin kaupungissa.

Charynin kanjoniin ajelimme p tielt noin 10 km hyvin huonokuntoista tiet , mink j lkeen oli viel noin kilometrin verran patikoitavaa ennen kuin tulimme n k alapaikalle. Kanjonin pohjalla virtaa Charynjoki.

Kanjonilta oli viel noin 2,5 tunnin ajomatka Kirgisian rajalle. Matkalla n imme useita isoja lammas- ja lehm laumoja, joita ratsain kulkevat paimenet ohjailivat. Muuten hevoset ja muut el imet liikkuivat laumoissa ilman mink nlaisia aitauksia.

Rajanylitys tapahtui ilman mit n viivytyksi . Jonotimme ensin Kazakstanin passintarkatukseen ja saimme poistumisleimat passeihin. Pienen matkan pääss oli pieni koppi, jossa oli Kirgisian passintarkastuspiste. Sitten vain takaisin bussin kyytiin ja matka jatkui.

Kirgisian puolella oli viel jurttia, joita k ytettiin asuntoina, kun taas Kazakstanissa jurtat toimivat yleens kauppoina tai tilap isin suojina. Kun Kazakstan on Keski-Aasian rikkain valtio ljyineen ja mineraaleineen, Kirgisia on maanosan k yhin maa. Kirgisian bruttokansantuote per asukas oli vuonna 2015 noin 1100 USD, kun se Kazakstanissa oli noin 10500 USD eli l hes kymmenkertainen. Molemmissa maissa h mm stytti hautausmaiden lukumäär . Niit oli tienvarsilla monta yht kylää kohden. Paikallisoppaamme ei osannut selitt asiaa.

Karakul oli seuraava y pymiskaupunkimme. Tulimme illallisravintolaamme v h n kello 19:n j lkeen ja Green Yard -hotelliin kello 20:15.

Sunnuntai 11.6.2017 - Karakul-Cholpon Ata

Aamu oli todella rauhallinen. Ennen lounasta meill oli Karakulissa vain kaksi tutustumiskohdetta, joten l hdimme hotellista vasta kello 11. Ihailimme talojen ikkunanpieli , jotka on koristeltu kauniilla puukaiverruksilla. Saman olimme huomanneet jo Kazakstanin puolella, mutta t ll niit oli viel kin enemm n. Karakul syntyi vuonna 1869 ven l isen varuskunnan ymp rille. Siperiasta tulleet kasakat saivat naapureikseen Kiinasta muuttaneita dunganeita 1880-luvulla. K vimme ensin katsomassa erikoista puumoskeijaa, joka on dunganien rakentama ja muistuttaa enemm n kiinalaista pagodia kuin perinteist moskeijaa. Neuvostoliiton aikana moskeija toimi mm. suutarinverstaana ja paloasemana. Paloasemaan rakennettiin palotorni, joka toimii nyt moskeijan minareettina.

Toinen tutustumiskohteemme oli puusta rakennettu kasakkojen ortodoksikirkko. Paikalla ensin ollut kivikirkko tuhoutui maanj ristyksess 1890, ja puukirkko valmistui vuonna 1895. Rakennust iden aikana kirkkona toimi jurtta. Vallankumouksen j lkeen kirkossa on toiminut erilaisia kouluja, se on ollut urheiluhallina, tanssisalina ja hiilivarastona. Kirgisian itsen istymisen j lkeen vuonna 1991 kirkko luovutettiin seurakunnalle, joka on ollut siit l htien vastuussa sen yll pidosta. Valokuvaus oli kirkon sis ll kielletty, mutta lupa kuvaamiseen saatiin kohtuullisella rahalahjoituksella.

Uiguuriperheen valmistaman lounaan j lkeen menimme Nikolai Przevalskin museoon. Przevalski (1839-1888) oli ven l inen maan- ja luonnontieteilij , joka teki useita retki Keski- ja It -Aasiaan tutkien alueen el imist ja kasvistoa. H nen päämäär nään oli p st Lhasaan Tiibetiin, mutta sinne h n ei koskaan p ssyt, kun h n kuoli Karakulissa lavantautiin viidennell retkell n. Przevalski oli syntynyt puolalaiseen aatelisperheeseen Smolenskissa, Wikipedian mukaan nykyisell Valko-Ven j ll , mutta Smolensk on kyll kin nykyisen Ven j n puolella. Olemme y pyneetkin Smolenskissa, mutta emme ole koskaan k yneet Valko-Ven j ll . Vuosina 1889 1921 ja 1939 1991 Karakulin kaupungin nimen oli Przevalsk. Matkoillaan Przevalsk ker si valtavan kokoelman kasveja ja el imi . H n antoi my s nimens maailman ainoalle Mongoliasta l yt m lleen villihevoselle.

Matkamme jatkui pitkin Issyk-Kul-j rven pohjoisrantaa kohti Cholpon Atan aluetta. Issyk-Kulin sanotaan olevan maailman toiseksi suurimman vuoristoj rven Titicacan j lkeen. Sen pinta on noin 1600 metrin korkeudella merenpinnasta. Useampi joki laskee siihen, mutta sill ei ole laskujokea. J rven pituus on 160 km ja leveys 70 km. Nimi paikallisella kielell tarkoittaa "Kuuma j rvi" eik se j dyk n koskaan. Mineraalipitoisuus j rvess on niin korkea, ett kalat eiv t siin el .

Skyytit olivat paimentolais- ja maanviljelij heimoja, jotka antiikin aikoina asuivat aroalueilla Altain ja nykyisen Bulgarian v lill Skyytiaksi kutsutulla alueella. Skyyttien valtakausi oli noin 600 eaa. 300 jaa. He olivat sotaisia, hevosella liikkuvia ja teltoissa asuvia paimentolaisia. Heid n hautakumpujaan n kyi siell tääll , ja pys hdyimmekin yhden kohdalla.

Nelj n aikoihin iltap iv ll tulimme seuraavaan y pymispaikkaamme Karven Issyk-Kul -hotelliin, ja osa porukastamme l hti k velyretkelle katsomaan naapurissa sijaitsevaa neukkuhotellia. Kuudelta kokoonnuimme kuohuviinille ja seitsem lt nautimme hotellin ravintolassa illallisen.

Maanantai 12.6.2017 - Cholpon Ata

Maanantai oli luontop iv . L hdimme puoli kymmenelt pikkubusseilla kapuamaan hyvin huonokuntoista ns. tiet pitkin yl s jokivartta ja Grigorevan kanjonia. J imme noin 2200 metrin korkeuteen, miss halukkaat voivat kokeilla ratsastusta. Jussikin istahti el m ns ensimm ist kertaa hevosen satulaan. Maistelimme kumissia eli tamman maidosta valmistettua hapatettua juomaa. T ss oli mukana savun makua ja se maistui paremmalle kuin Mongoliassa, jossa sit my s maistelimme.

Kotkien kesytt minen ja harjoittaminen mets stykseen on aikaa viev harrastus ja t m n vuoksi sit harrastetaan entist v hemm n. Meille kuitenkin esitettiin, kuinka se tapahtuu. Kotka on luonnon villi petoel in, jolla on vahvat ja ter v t kynnet. Kun se ottaa saaliistaan kiinni, se ei pääst irti ennen kuin saalis on kuollut. Meid n n hden yksi kaniini p si hengestään maakotkan kynsiss . Aika moni halusi pit kotkaa k dess n ja totesi sen olevan niin painavan, ettei sit treenaamatta kauaa jaksanut pit .

Paikalla oli my s lauma lehmi , joista yksi oli juuri poikinut. Vasikka oli v h n py rryksiss ja yritti menn imemään maitoa hevoselta ennen kuin l ysi emonsa. Odottelimme, ett hotellimme keitti henkil kunta ilmestyisi paikalle picnic-ev ineen, mutta ketään ei n kynyt. Vuoristossa ei ollut matkapuhelinverkkoa, joten toinen pikkubussi vei paikallisoppaan ihmistenilmoille. Sielt palattuaan h n kertoi, ett eväämme odottavat siell paljon alempana... P yt oli pantu tosi koreaksi keltaisen teltan sis n, ja kyll se ruoka maistuikin.

K vimme pikip itten v lill hotellissa ja l hdimme sitten "omalla" bussillamme tutustumaan vuosituhansien takaisiin petroglyfeihin eli kalliopiirroksiin. Tääll ne oli tehty isoihin kiviin. Piirrokset ovat eri ik isi vanhimpien ollessa 1000-luvulta eaa ja uusimpien 500-luvulta jaa. Piirrokset esitt v t usein hirviel imi ja niiden mets st ji .

Ohjelmassa oli viel risteily Issyk-Kul-j rvell . J rven etel puolella erottui vain jylh lumihuippuinen vuoristo ja pohjoisrannalla on useita hotelleja ja mm. sek Kazakstanin ett Kirgisian presidenttien loma-asunnot. Kazakstanin presidentti k y t ll kuitenkin hyvin harvoin.

Nautimme illallisen hotellissamme kello 18, ja ihailimme ravintolasta l htiess mme upeaa auringonlaskua j rven taakse.

Tiistai 13.6.2017 - Cholpon Ata-Biskek

Aamulla oli taas pakattava laukut, koska edessä oli siirtyminen Kirgisian pääkaupunkiin. Lähdimme puoli kymmeneltä matkaan ja ajelimme järven pohjoisrantaa länteen päin. Ihmettelimme taas sitä hautausmaiden määrää, mikä oli tien varrella. Oli muutama pieni kylä ja lukematon määrä isoja hautausmaita. Teitä paranneltiin ja oli varaakin parannella, sellaisessa kunnossa ne olivat. Pieni ja keskisuuria moskeijoita oli myös tiheässä. Tienvarsilla oli myös tiheässä lumileopardia, vuohia ja kotkia esittäviä patsaita. Olipa siellä pari Leniniäkin ja jokunen sodan muistomerkki.

Balykchya lähestyessämme tien varrella myytiin muutamassa kohdassa kuivattua kalaa. Kala ei kuitenkaan ole kotoisin viereisestä järvestä, vaan se pyydetään kauempana olevista vesistä. Kaupungilla on ollut monia nimiä, viimeisimpinä Rybachye 1909-1993, Issyk-Kul ja lopulta Balykchy. Rybachye on venäjää ja tarkoittaa kalastuspaikkaa ja Balykchy on kirgisiaa ja tarkoittaa kalastajaa. Juustokauppiaita oli myös paikalla, mutta emme uskaltautuneet maistelemaan heidän tuotteitaan. Hunajaostoksilla sen sijaan kävimme ennen kuin matka jatkui. Hunajaa oli monenlaista, mikä minkäkin vaivan parantaa. Onneksi ei ole vaivoja, että voi ostaa ihan vain maun vuoksi.

Tokmok on uzbekkien perustama kaupunki. Lounastimme sielläkin yksityiskodissa, jossa pöytä notkui ruoista. Meille oli aina varattu aivan liikaa ruokaa, mutta onneksi paikallisoppaallamme oli kanavia, joiden kautta loput meni aina tarvitseville. Perhe kasvatti kanoja ja lampaita.

Lounaspaikastamme oli kymmenen minuutin ajomatka Buranaan. Paikalla oli ilmeisesti ollut muinaisten sogdien Balasagunin kaupunki. Tornin lis ksi kaupungista on j ljell vain joitain hautapaikkoja, mausoleumeja ja linnan jäänn ksi . Itse torni oli alunperin 45 metri korkea, mutta maanj ristysten ja muun tuhoamisen seurauksena 1970-luvulla restauroitu torni on nyt 25 metri korkea.

K vimme viel seuraamassa hevosurheilun yt st ennen kuin jatkoimme Bishkekiin. Kirgiisian kansallisurheilulaji on Uluk Tarktysh, jossa kaksi joukkuetta pelaa vastakkain tarkoituksena heittää lampaan ruho vastustajan maaliin. Pelaajat ratsastavat hevosilla. Taisi olla niin, ett yksi vihre paitainen kaveri oli ylivoimainen ja hoiti kaikki maalit. Toisessa lajissa ratsastaja yritti saada pomituksi maasta palloja, kun hevonen laukkasi t ysill . Sekin oli hurjan n k ist touhua. Kolmannessa lajissa k ytiin kaksintaistelua, jossa yritettiin saada vastustaja pois hevosen sel st .

Noin kello 16.40 tulimme Bishkekin hotelliimme, vietimme lepotauon ja l hdimme illallisretkelle seitsem lt .

Keskiviikko-torstai 14.-15.6.2017 - Biskek-Istanbul-Helsinki

Puoli yhdeks lt l hdimme bussilla Bishkekin kaupunkikierrokselle. Bishkek on perustettu vuonna 1878. Vuosina 1926 1991 kaupunki tunnettiin nimell Frunze, mutta maan itsen istytty entinen nimi palautettiin. Bishkek sijaitsee 800 metrin korkeudessa Alatau-vuoriston reunamailla, ja se oli aikanaan Silkkitien varrella t rke karavaanien taukopaikka. Asukkaita kaupungissa on v h n alle miljoona.

Aloitimme kierroksemme basaarista, jossa oli myynniss kaikkea vihanneksista lihaan ja vaatteisiin. Joillakin oli tarve menn matkamuisto-osastolle, mutta sen viimein l ydetty mme totesimme, ett ehk sittenkin tavarataloon. Valkoinen talo on sek eduskunnan ett presidentin toimitila. Sit kuvailimme bussin ikkunasta samoin kuin Ala-Too -aukiolla sijaitsevaa kansallismuseota, joka oli ennen Lenin-museo. Sen edess on Manasin ratsastajapatsas, mutta aikaisemmin siin on seissyt Lenin, joka on siirretty pienemm lle aukiolle museon taakse. Kirgiisien eeppinen runoelma kertoo Manasista ja h nen j lkel istens sodasta uiguureja vastaan 800-luvulla. Runoelma kirjoitettiin yl s vasta vuonna 1885. Teoksen keskeinen henkil , Manas, esiintyy monissa patsaissa ja sein maalauksissa usein ratsailla miekka k dess n, ja h nt pidetään kirgiisien henkisen is n .

Jalkauduimme ja menimme katsomaan itse Lenini l hemp . Kirgisialaiset arvostavat edelleen Lenini , ja useissa kaupungeissa on h nt esitt vi patsaita. Viimeinen tutustumiskohteemme oli taidemuseo. Museossa on pääasiassa nykytaidetta, huopat it ja kansallispukujen n yttely.

K vimme lounaalla varsin prameissa puitteissa sijaitsevassa ravintolassa. Erikoisuutena oli, ett ruoka haettiin keitti ss olevista noutop ydist . Lounaan j lkeen k vimme tuhlaamassa viimeisi paikallisia seteleit tavaratalon matkamuistomyym l ss .

Illalla oli viel ohjelmassa l ksi isillallinen. Sen yhteydess saimme kuunnella todella taidokasta soitantaa ja laulantaa. Harmi vain, ett ilta venyi aika my h iseksi, koska her tys oli torstaiaamuna kello kolme.

Keitimme huoneessa aamuteen ja menimme alas. Hotellista saimme aamiaispaketit, mutta eip siihen aikaan viel ruoka oikein maittanut, joten paikallisoppaamme sai taas aika lastin jaettavaksi tarvitseville. Nelj lt l hdimme lentoasemalle. Kone Istanbuliin l hti seitsem n korvilla. Istanbulissa oli viitisen tuntia vaihtoaikaa, mutta se sujui ihan mukavasti valokuvia koneella k sitelless . Kello 15:n (Kirgisian aikaa 18:n) aikoihin koneemme l hti kohti Helsinki-Vantaata.

Kaikki Kazakstanin matkat
Kaikki Kirgisian matkat

Maahakemistoon
Etusivulle