|
Istanbul 26.-27.9.,
|
|
|
![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() |
Sunnuntai 27.9.2009 - IstanbulLähdimme aamiaiselle vähän ennen kahdeksaa, ja yhdeksältä oli ohjelmassamme kaupunkikierros. Kierros tarkoitti, että meidät kuskattiin bussilla historialliseen keskustaan ja tutustuimme kävellen kaikkiin nähtävyyksiin, mitä ohjelmassa oli. Tämä tiesi yli kuuden tunnin kävelyä ja seisoskelua, johon sisältyi tunnin lounasaika. Ensimmäinen kohteemme oli Hagia Sofian kirkko (= museo), jossa kuulimme perinpohjaisen selostuksen paikasta ja jossa viivyimme tunnin (9.40-10.40). Siirryimme Siniseen moskeijaan, jossa kuulimme ties kuinka monennen kerran esitelmän islaminuskosta. Moskeijassa viivyimme 40 minuuttia (10.55-11.35) seisten paikallamme. Viisi minuuttia olisi riittänyt. Hippodromin kautta menimme lounaalle. Hippodromi on pieni puistikko Sinisen moskeijan vieressä. Se oli alkujaan kilparata, jonka keisari Septimus Severus teetti vuonna 203 jaa. Siellä on Karnakista tuotu obeliski, Delfoista tuotu käärmepylväs ja 32 m korkea muurattu pylväs. Lounaalla kävimme Grup Saray-ravintolassa klo 11.55-12.55. Lounaalta palatessamme näimme "pikku prinssin" viittoineen ja kruunuineen. Pojalla oli tiedossa illaksi ankeat ajat ympärileikkauksen merkeissä. Matkalla Topkapin seraljiin näimme Saksan keisari Wilhelm II:n toisen Istanbulin vierailun muistoksi rakennetun kaivon. Vierailu tapahtui vuonna 1898, kaivo rakennettiin Saksassa, tuotiin osina ja pystytettiin vuonna 1900 Seralji sai alkunsa, kun Muhammed II rakennutti itselleen muinaisen akropoliin paikalle palatsin. Aluetta laajennettiin 1500- ja 1600-luvuilla, ja siitä tuli haaremeineen sulttaanin pysyvä asuinpaikka Soliman Suuren aikana. Alueella oleva Pyhän Irenen kirkko rakennettiin 300-luvulla, ja se oli pääkirkko ennen Hagia Sofian valmistumista. Tutustuimme alueen lukuisiin rakennuksiin ja pihoihin lähes kahden tunnin ajan (13.40-15.20). Bussi tuli meitä noutamaan, ja olimme takaisin laivalla vähän ennen neljää. Koko retkestä jäi olo, että meidät seisotettiin ja kävelytettiin näännyksiin, mutta saalis jäi todella vähäiseksi. Ryhmän koko oli lähes 40 henkeä, joten sekin oli osasyynä pettymykseen. Retki oli myös törkeästi ylihinnoiteltu (87 euroa/henk.). Kello 17 laivalla oli pakollinen pelastusharjoitus, ja kello 18 lähdimme kohti Bulgariaa. Puoli seitsemältä menimme syömään noutopöydästä, ja kun olimme lopettamassa ruokailua, alkoi laiva keinua siihen malliin, että päätimme linnoittautua varmuuden vuoksi hyttiimme. Seuraavana aamuna olimme Bulgarian Nessebarissa. |
![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() |
|
![]() ![]() ![]() ![]() ![]() |
Perjantai 2.10.2009 - SinopOlimme lähteneet illalla Ukrainan Jaltasta. Kahdeksalta aamulla olimme jälleen Turkissa, 40.000 asukkaan Sinopissa. Otimme aamun rauhallisesti ja istuimme aamiaispöydässä pitkään kuuntelemassa erään kanssamatkustajan juttuja harrastuksestaan lukkojen keräilystä. Kymmenen jälkeen lähdimme kävelemään kaupungille. Kaikesta näki, että kaupunki ei ollut varsinainen turistipaikka. Siellä käykin vain muutama risteilijä vuodessa eikä sinne järjestetä seuramatkoja. Vaikka oli lämmin aurinkoinen päivä, sekä nuoret että vanhat naiset kulkivat hyvin vaatetettuina, useimmilla kaiken päällä vielä pitkä takki. Me hikosimme capreissa ja t-paidoissa. Kalaa ja leipää oli myynnissä kaikkialla. Kävimme Sinopin museon luona, joka on rakennettu vuonna 1969. Siellä on esineitä ottomaanien, roomalaisten, bysantin ja seljukkien ajoilta, mutta emme käyneet niitä ihmettelemässä. Museon vieressä olevassa puistikossa oli sarkofageja ja hautakiviä sekä Sinopin meritaistelun muistomerkki. Krimin sodan alkajaisiksi venäläiset tuhosivat ottomaanien laivaston jokseenkin täydellisesti Sinopissa marraskuussa 1853 ja 3000 turkkilaista sai surmansa Vilkaisimme kauppatorillekin, mutta se vaikutti kovasti hiljaiselta. Muutamia hedelmäkojuja siellä oli, mutta suurin osa myyntipaikoista oli tyhjillään. Sinopissa on neljätoista historiallista kaivoa, joista osa on restauroitu. Yksi niistä, Marttyyrien kaivo, on rakennettu rahoilla, jotka kerättiin Sinopin meritaistelussa kuolleiden sotilaiden taskuista. Perinteiset talot on rakennettu samaan tyyliin kuin oli Nessebarissakin, eli alin kerros kiveä ja ylemmät kerrokset leveämpiä ja puusta rakennettuja. Täällä vain useimmat talot olivat aika lailla ränsistyneitä. Etsimme kirjakauppaa, josta olisimme halunneet ostaa jonkinlaisen kaupungista kertovan kirjasen. Koska paikka ei ollut mikään turistirysä, emme myöskään löytäneet yhtään sellaista kauppaa, jossa haluamaamme olisi myyty. Poikkesimmekin sitten erääseen hotelliin, josta tiedustelimme karttoja tai kirjoja. Hotellin isäntä alkoi tonkia yläkaappia, josta löysikin kartan ja oikein hyvän esitteen kaupungista, vieläpä kaksikielisen (turkki ja englanti). Tämä erittäin ystävällinen mies antoikin ne meille ja toivotti hyvää päivänjatkoa. Sinopin erikoisuutena on veneiden ja laivojen pienoismallien rakentaminen. Niitä myyviä liikkeitä oli useita. Kaupungista jäi miellyttävä kuva, mutta tuskin siellä moneksi päiväksi riittäisi kiinnostavaa tekemistä tai katseltavaa. Menimme takaisin laivaan jo pian puolenpäivän jälkeen, kävimme lounaalla ja lepäilimme. Laiva lähti kello 15 kohti viimeistä etappiamme Trabzonia.
|
![]() ![]() ![]() ![]() ![]() |