Istanbul 26.-27.9.,
Sinop ja Trabzon 2.-3.10.2009

Kristina Cruises: Mustanmeren risteily
Matkaseurue: Emma ja Aino

HUOM! Klikkaamalla kuvaa pääset kuvien selaukseen.

Lauantai 26.9.2009 - Helsinki-Istanbul

Emma ahkeroi töissä puoli seitsemästä puolille päivin, minkä jälkeen valmistauduimme lähtemään lentoasemalle vähän ennen kello 13:a. Lähdön ollessa näin inhimilliseen aikaan käytimme yleisiä kulkuneuvoja ja olimme Helsinki-Vantaalla vähän ennen kahta. Lähtöselvityksessä ja turvatarkastuksessa ei ollut minkäänlaista jonoa, joten olimme todella hyvissä ajoin. Emman repun sisältö aiheutti epäilyjä turvatarkastuksessa, mutta mitään ei kuitenkaan löydetty useista kuvaamisista ja tutkimisista huolimatta.

Lentoasemaa oli laajennettu edellisen matkamme jälkeen, ja päätimme käydä katsomassa, olisiko siellä kahvilaa, koska vakiopaikkamme oli tupaten täynnä. Olihan siellä kahvila ja pari hassua asiakasta meidän lisäksemme. Saimme nauttia kahvimme ja kaakaomme kaikessa rauhassa.

Puoli neljän aikoihin pääsimme koneeseen, jossa kapteeni Tolvanen hauskuutti meitä omaperäisillä kuulutuksilla. Lounaaksi saimme pippurihärkää, riisiä, kaalisalaattia, kierrepullan ja teetä. Saimme jälleen todistella lomakkeella terveytemme olevan rautainen eikä influenssapotilaita ole suvussamme. Lomakkeet kerättiin jo koneessa. Kolmen tunnin lennon jälkeen laskeuduimme Sabiha Gökcenin kansainväliselle lentokentälle. Tuntui, että jonotimme passien leimausta todella kauan. Jonoja oli useita, mutta ne etenivät hitaasti. Laukut odottivat jo meitä, kun vihdoin pääsimme hihnan ääreen.

Koko koneellinen ihmisiä oli tulossa samaan paikkaan eli risteilemään Kristina Reginalla. Väki kuljetettiin laivalle viidellä bussilla. Lentoasemalta oli matkaa laivalle 50 km, ja se kesti jokseenkin tasan kaksi tuntia. Välillä autojono eteni kävelyvauhtia ja välillä seisoimme hyvän tovin paikallamme.

Kello oli noin kymmenen, kun nousimme laivaan. Ei tehnyt enää mieli käydä illallisella, vaan kävimme ostamassa vesipulloja ja keitimme hytissä teetä omalla keittimellämme. Kun tutkailimme hyttiämme 302 tarkemmin, havaitsimme, että hytin ainut pistorasia oli lampussa, joka oli katonrajassa. Lisäksi pistorasiassa oli virtaa vain, kun lampussa oli valo. Siinä sitten taiteiltiin riittämättömien johtojen kanssa ja aseteltiin ladattavia laitteita nurin käännetyn roskiksen päälle. Kun öisin latailimme kameroidemme akkuja, valo paloi läpi yön. Järkevää. WC:n/suihkun peili oli myös katonrajassa eikä Aino nähnyt siitä mitään, Emma nippa nappa hiuksensa. Kätevää.

Sunnuntai 27.9.2009 - Istanbul

Lähdimme aamiaiselle vähän ennen kahdeksaa, ja yhdeksältä oli ohjelmassamme kaupunkikierros. Kierros tarkoitti, että meidät kuskattiin bussilla historialliseen keskustaan ja tutustuimme kävellen kaikkiin nähtävyyksiin, mitä ohjelmassa oli. Tämä tiesi yli kuuden tunnin kävelyä ja seisoskelua, johon sisältyi tunnin lounasaika.

Ensimmäinen kohteemme oli Hagia Sofian kirkko (= museo), jossa kuulimme perinpohjaisen selostuksen paikasta ja jossa viivyimme tunnin (9.40-10.40). Siirryimme Siniseen moskeijaan, jossa kuulimme ties kuinka monennen kerran esitelmän islaminuskosta. Moskeijassa viivyimme 40 minuuttia (10.55-11.35) seisten paikallamme. Viisi minuuttia olisi riittänyt.

Hippodromin kautta menimme lounaalle. Hippodromi on pieni puistikko Sinisen moskeijan vieressä. Se oli alkujaan kilparata, jonka keisari Septimus Severus teetti vuonna 203 jaa. Siellä on Karnakista tuotu obeliski, Delfoista tuotu käärmepylväs ja 32 m korkea muurattu pylväs. Lounaalla kävimme Grup Saray-ravintolassa klo 11.55-12.55. Lounaalta palatessamme näimme "pikku prinssin" viittoineen ja kruunuineen. Pojalla oli tiedossa illaksi ankeat ajat ympärileikkauksen merkeissä.

Matkalla Topkapin seraljiin näimme Saksan keisari Wilhelm II:n toisen Istanbulin vierailun muistoksi rakennetun kaivon. Vierailu tapahtui vuonna 1898, kaivo rakennettiin Saksassa, tuotiin osina ja pystytettiin vuonna 1900

Seralji sai alkunsa, kun Muhammed II rakennutti itselleen muinaisen akropoliin paikalle palatsin. Aluetta laajennettiin 1500- ja 1600-luvuilla, ja siitä tuli haaremeineen sulttaanin pysyvä asuinpaikka Soliman Suuren aikana. Alueella oleva Pyhän Irenen kirkko rakennettiin 300-luvulla, ja se oli pääkirkko ennen Hagia Sofian valmistumista. Tutustuimme alueen lukuisiin rakennuksiin ja pihoihin lähes kahden tunnin ajan (13.40-15.20).

Bussi tuli meitä noutamaan, ja olimme takaisin laivalla vähän ennen neljää. Koko retkestä jäi olo, että meidät seisotettiin ja kävelytettiin näännyksiin, mutta saalis jäi todella vähäiseksi. Ryhmän koko oli lähes 40 henkeä, joten sekin oli osasyynä pettymykseen. Retki oli myös törkeästi ylihinnoiteltu (87 euroa/henk.).

Kello 17 laivalla oli pakollinen pelastusharjoitus, ja kello 18 lähdimme kohti Bulgariaa. Puoli seitsemältä menimme syömään noutopöydästä, ja kun olimme lopettamassa ruokailua, alkoi laiva keinua siihen malliin, että päätimme linnoittautua varmuuden vuoksi hyttiimme.

Seuraavana aamuna olimme Bulgarian Nessebarissa.

Perjantai 2.10.2009 - Sinop

Olimme lähteneet illalla Ukrainan Jaltasta. Kahdeksalta aamulla olimme jälleen Turkissa, 40.000 asukkaan Sinopissa. Otimme aamun rauhallisesti ja istuimme aamiaispöydässä pitkään kuuntelemassa erään kanssamatkustajan juttuja harrastuksestaan lukkojen keräilystä. Kymmenen jälkeen lähdimme kävelemään kaupungille. Kaikesta näki, että kaupunki ei ollut varsinainen turistipaikka. Siellä käykin vain muutama risteilijä vuodessa eikä sinne järjestetä seuramatkoja. Vaikka oli lämmin aurinkoinen päivä, sekä nuoret että vanhat naiset kulkivat hyvin vaatetettuina, useimmilla kaiken päällä vielä pitkä takki. Me hikosimme capreissa ja t-paidoissa. Kalaa ja leipää oli myynnissä kaikkialla.

Kävimme Sinopin museon luona, joka on rakennettu vuonna 1969. Siellä on esineitä ottomaanien, roomalaisten, bysantin ja seljukkien ajoilta, mutta emme käyneet niitä ihmettelemässä. Museon vieressä olevassa puistikossa oli sarkofageja ja hautakiviä sekä Sinopin meritaistelun muistomerkki. Krimin sodan alkajaisiksi venäläiset tuhosivat ottomaanien laivaston jokseenkin täydellisesti Sinopissa marraskuussa 1853 ja 3000 turkkilaista sai surmansa

Vilkaisimme kauppatorillekin, mutta se vaikutti kovasti hiljaiselta. Muutamia hedelmäkojuja siellä oli, mutta suurin osa myyntipaikoista oli tyhjillään. Sinopissa on neljätoista historiallista kaivoa, joista osa on restauroitu. Yksi niistä, Marttyyrien kaivo, on rakennettu rahoilla, jotka kerättiin Sinopin meritaistelussa kuolleiden sotilaiden taskuista.

Perinteiset talot on rakennettu samaan tyyliin kuin oli Nessebarissakin, eli alin kerros kiveä ja ylemmät kerrokset leveämpiä ja puusta rakennettuja. Täällä vain useimmat talot olivat aika lailla ränsistyneitä.

Etsimme kirjakauppaa, josta olisimme halunneet ostaa jonkinlaisen kaupungista kertovan kirjasen. Koska paikka ei ollut mikään turistirysä, emme myöskään löytäneet yhtään sellaista kauppaa, jossa haluamaamme olisi myyty. Poikkesimmekin sitten erääseen hotelliin, josta tiedustelimme karttoja tai kirjoja. Hotellin isäntä alkoi tonkia yläkaappia, josta löysikin kartan ja oikein hyvän esitteen kaupungista, vieläpä kaksikielisen (turkki ja englanti). Tämä erittäin ystävällinen mies antoikin ne meille ja toivotti hyvää päivänjatkoa.

Sinopin erikoisuutena on veneiden ja laivojen pienoismallien rakentaminen. Niitä myyviä liikkeitä oli useita. Kaupungista jäi miellyttävä kuva, mutta tuskin siellä moneksi päiväksi riittäisi kiinnostavaa tekemistä tai katseltavaa.

Menimme takaisin laivaan jo pian puolenpäivän jälkeen, kävimme lounaalla ja lepäilimme. Laiva lähti kello 15 kohti viimeistä etappiamme Trabzonia.

Lauantai 3.10.2009 - Trabzon-Helsinki

Entinen Trapezunt, nykyinen Trabzon, on Turkin Mustanmeren rannikon suurin kaupunki. Se oli aikoinaan yksi silkkitien päätepisteistä. Tulimme sinne kello 8 ja laivalle suoritettiin taskupysäköinti.

Kello 8.45 lähdimme opastetulle kaupunkikierrokselle. Ensimmäinen kohteemme oli näköalapaikka vuoren rinteellä. Siellä oli koruntekijöitä, jotka valmistivat paikalle tyypillisiä kaulakoruja ja rintakoruja hopealangasta. Korut olivat oikein taidokkaasti tehtyjä ja hauskan näköisiä, mutta emme innostuneet ostamaan niitä, koska olemme huonoja pitämään koruja. Tyypillinen hinta koruille oli 40-50 euroa, siis aivan kohtuuhintaisia verrattuna käsityön määrään. Nautimme teet ennen kuin jatkoimme matkaa.

Seuraavaksi ajelimme Ns. Ataturkin talolle. Se kuului alunperin kreikkalaiselle pankkiirille, joka rakennutti sen vuonna 1903 itselleen. Kun Ataturk vieraili Trabzonissa, hänet majoitettiin tähän taloon. Tärkeänä pidetään sitä, että Ataturk laati testamenttinsa tässä talossa

Turkissa on kolme Hagia Sofian kirkkoa, joista yksi Trabzonissa. Tänne sen rakennutti keisari Manuel I 1250-1260. Seinä- ja kattofreskoja on paljon ja ne ovat hyvin säilyneet. Kirkon taakse on tuotu muinaisen Apollon temppelin raunioita läheltä näköalapaikkaa, jossa aamulla kävimme.

Kierroksen lopuksi meidät jätettiin kävelykadulle kaupungin keskustaan ja annettiin tunti omaa aikaa ihmetellä kaupunkia. Se riittikin meille ja hyppäsimme bussiin, joka vei meidät satamaan.

Neljän jälkeen alkoivat kuljetukset laivalta lentoasemalle. Meitä oli viisi bussillista, ja meidät oli määrätty bussiin numero 4. Se lähti kello 16.55. Lentoasema oli aivan sataman tuntumassa, joten matka ei kauaa kestänyt. Lentoasemalta ei lähtenyt sinä päivänä enää muita koneita kuin meidän. Onneksi näin, koska odotustilat olivat niin pienet, että edes kaikille yhden koneen matkustajille ei löytynyt istumapaikkaa.

Koneemme lähti ajallaan ja tulimme Helsinki-Vantaalle noin kello 23. Matka oli näin tullut päätökseen. Kaikki kohteet olivat sellaisia, joissa emme olleet aikaisemmin käyneet, joten siinä mielessä matka oli mielenkiintoinen. Laiva on kuitenkin kulkuvälineenä sellainen, että tuskin kovin pian menemme uudelleen risteilylle. Merikarhut ovat eri maata.

Kaikki Turkin matkat

Maahakemistoon
Etusivulle