Turkki 23. - 29.5.2012

Olympia: Georgia, Armenia ja Itä-Turkki
Matkaseurue: Emma ja Aino

Keskiviikko 23.5.2012 - Armeniasta Georgian kautta Karsiin

Olimme edenneet Armenialaisella bussilla Gyumrista Georgian kautta Turkin rajalle. Tunnin verran passejamme leimailtiin ja tavaroitamme läpivalaistiin, minkä jälkeen meitä odotti Posofissa uusi bussi ja uusi paikallisopas Tamer. Myös aika vaihtui eli siirsimme kellojamme tunnin taaksepäin. Oli alkanut sataa, ja sadetta riitti perille eli Karsiin saakka. Ajoaika sinne oli kolme tuntia.

Matka taittui kumpuilevissa vuoristomaisemissa välillä lehmiä väistellen. Kävimme välillä yli 2,5 kilometrin korkeudessa. Kirkot ja luostarit vaihtuivat Turkin puolella moskeijoiksi minareetteineen.

Kars on vanha silkkitien kauppapaikka ja on nykyään kurdikulttuurin keskeistä aluetta. Majoituimme Grand Ani -hotelliin, jossa saimme tervetuliaisdrinkiksi punaviiniä juuston kera. Ohjelmassamme oli vielä illallinen kello 19 hotellissa.

Torstai 24.5.2012 - Kars-Ani-Dogubayazit

Aamulla lähtö tapahtui taas laukkujen kanssa. Puoli yhdeksän jälkeen suunnistimme Aniin, joka on tuhat vuotta sitten hallinneen armenialaisen Bagratuni-dynastian aikainen kaupunki. Kaupunki on raunioina, ja vain muutama rakennus on tunnistettavissa. Muuria on entistetty kenties liiankin kanssa. Vuonna 961 Anista tuli Armenian pääkaupunki. Siihen aikaan nykyinen itä-Turkki kuului Armenialle. Ania kutsuttiin neljänkymmenen portin ja tuhannen ja yhden kirkon kaupungiksi, ja siellä oli parhaimmillaan yli 100000 asukasta.

Anista ei pääse eteenpäin, vaan on palattava Karsiin. Kävimme Karsin museossa, jossa oli esineistöä dinosauruksen luista samovaareihin ja kansanpukuihin. Nautimme lounaan yöpymispaikassamme ennen kuin kello kahden jälkeen jatkoimme matkaa kohti itää. Pidimme kahvitauon paikassa, jossa hauska hanhikuoro esiintyi meille.

Matkan varrella näkyi useita tienvarteen perustettuja kaatopaikkoja. Muovipulloja ja muuta jätettä oli valtavia määriä aivan tien varteen kaivetuissa montuissa. Paikallisoppaan mukaan ne olivat takoitettukin kaatopaikoiksi, jotka myöhemmin peitetään. Saattaahan seassa olla jokunen ongelmajätekin, mutta mitäs siitä.

Lähestyimmekin jo Araratia, jonka lumihuippu näkyi edessämme suhteellisen selkeässä säässä. Pysähdyimme kerran matkalla kuvaamaan vuorta. Matkamme jatkui Dogubeyazitin kaupunkiin ja Golden Hill -hotelliin, jonne tulimme kello 18.20. Hotellissa kaikki ei ollut aivan viimeisen päälle kunnossa. Huoneessa sähköpistokkeet roikkuivat lankojen varassa, vessassa lorisi vesi lähes koko ajan, toinen hisseistä oli pimeänä, vaikka toimikin jne. Hotelli oli kuitenkin paikkakunnan paras. Hetken hengähdettyämme menimme päivälliselle hotellin ravintolaan.

Perjantai 25.5.2012 - Dogubayazit-Van

Aamu oli jälleen aurinkoinen, ja aamiaishuoneen terassilta oli hieno näkymä kohti Ararat-vuorta, minkä kuvaamiseen kului jälleen muistikorttia. Terassilta voi seurata myös ympäristössä asuvien ihmisten aamutouhuja. Sinisten pressujen tehtailija oli täälläkin rikastunut, niitä kun näkyi olevan joka toisessa talossa joko katon tai jonkin muun peittona.

Puoli yhdeksältä lähdimme tutustumaan 5 km Dogubeyazitista sijaitsevaan Ishak Pashan palatsiin. Palatsi on peräisin ottomaanien ajalta, ja sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1685. Palatsin haaremiosuus valmistui vuonna 1784, jolloin rakennuttajana oli Ishak Pasha. Palatsi on upeasti koristeltu kivikaiverruksin. Alueeseen kuuluu Istanbulin Topkapin palatsin lailla hallinnollisia tiloja.

Matka jatkui, ja vietimme seuraavan kahvitauon Muradiyen putouksella huojuvan riippusillan tuolla puolella olevassa kahvilassa. Paikka vaikutti olevan suosittu. Siellä oli perheitä ja koululaisryhmiä nauttimassa maisemasta ja virvokkeista.

Kirkkaan turkoosina välkehtivä suolainen Van-järvi tuli pian näkyviin. Sen syvin kohta on 451 m ja pinta-ala noin 3700 km2. Ainoa järvessä viihtyvä kala on mullo. Vaikka järvi on 1640 metrin korkeudessa, se ei jäädy talvellakaan sooda- ja suolapitoisuutensa takia.

Vanin kaupunkia lähestyessämme näimme valtavia parakkikyliä, sementti- ja tiilitehtaita ja rakennustyömaita. Vania ravisteli ankarat maanjäristykset lokakuussa 2011. Suurimmat tapahtuivat sunnuntaina 23.10. iltapäivällä (7,2 magnitudia) ja illalla (yli 6 magnitudia). Noin 800 ihmistä kuoli ja 22000 rakennusta romahti tai vaurioitui. Luvut vaihtelevat suuresti eri lähteissä, mutta paikallisoppaamme mukaan Vanissa oli järistyshetkellä miljoona asukasta, ja niistä 600000 muutti pois.

Lounaan jälkeen menimme katsomaan Vanin kissoja. Yliopiston yhteydessä on kissatarha, jossa rotua vaalitaan. Kissat ovat puhtaan valkoisia, ja monilla yksilöillä silmät ovat eriväriset, toinen vaalean sininen ja toinen meripihkan värinen. joillakin molemmat silmät ovat siniset ja joillakin meripihkan väriset. Rotu on erikoinen siinäkin mielessä, että kissat uivat mielellään.

Keskustaan tullessamme tajusimme tuhon suuruuden. Siellä oli tuskin yhtään täysin ehjää rakennusta, ja rakennus- ja korjaustyöt olivat käynnissä. Ihmiset asuivat pääasiassa parakeissa ja muutamassa telttakylässä. Meidänkin hotellimme piti alunperin olla keskustassa, mutta se korvattiin muutaman kilometrin päässä keskustasta Van-järven rannalla olevalla Merit Sahmaranilla.

Pienen kaupunkikiertoajelun jälkeen meille ehdotettiin tunnin vapaa-aikaa kaupungilla, mutta koska yhtään halukasta ei joukossamme ollut, tulimme hotelliin kello 17.45. Puoli kahdeksalta meille tarjottiin illallinen hotellin ravintolassa.

Lauantai 26.5.2012 - Van, Akdamar

Puoli yhdeksältä lähdimme katsomaan Vanin linnoitusta. Urartulaiset rakensivat sen 800-600-luvuilla eaa. Linnoitusta ovat sen jälkeen hallinneet armenialaiset, roomalaiset, meedialaiset, akhaimenidit, persialaiset, arabit, seldzukit, ottomaanit ja venäläiset.

Ajelimme Vanista etelään ja nousimme veneeseen, joka vei meidät 40 minuutissa Akdamarin saarelle. Matkustimme yläkannella, vaikka jouduimmekin pukemaan kaikki mukana olleet varavaatteemme päällemme.

Vanin alue on armenialaisille entistä kotiseutua, ja Akdamarin saari on paikka, johon monet haluaisivat päästä käymään. Siellä sijaitsee 915-921 rakennettu Pyhän ristin kirkko joka oli myös vuosisatoja Armenian katolikosin istuin 1116-1895. Turkkilaiset muuttivat kirkon museoksi, mutta vuonna 2010 risti palautettiin tornin huipulle ja kirkossa järjestetään myös jumalanpalveluksia.

Päästyämme takaisin mantereelle, söimme lounaan järven rannalla. Aino maisteli mullokalaa ja Emma söi kebabia. Ajelimme takaisin kaupungille ja menimme seuraamaan mattojen solmimista ja kuulemaan huumorin sävyttämää kerrontaa erilaisista matoista. Taisi joku ostaakin maton. Täällä Urartun mattoliikkeessäkin oli muutama Vanin kissa ja niiden pentuja.

Päivän ohjelmaan ei sitten enää muuta kuulunutkaan kuin illallinen hotellissa seitsemältä.

Sunnuntai 27.5.2012 - Van-Istanbul

Lähdimme lentokentälle kello 8.15 ja jätimme Itä-Turkin taaksemme. Laskeuduimme Istanbuliin aikataulun mukaisesti kello 12. Taakse jäi myös leppoisa turistin elämä rauhallisessa ympäristössä, ja edessä oli Istanbulin mielipuoliset ruuhkat ja tungokset.

Puoli yhdeltä olimme jo lähdössä lentokentältä ja tulimme Hagia Sofian luo tunnissa. Aloitimme saman tien kierroksemme kirkossa. Viimeksi museo oli remontissa, jolloin rakennustelineet haittasivat rakennuksen katselua. Hienohan se oli silloinkin, ja nyt se pääsi oikeuksiinsa, mutta valtava ihmismäärä häiritsi. Matkalla Siniseen moskeijaan pysähdyimme rinkelikojulle välipalalle.

Sinisessä moskeijassa oli myös mielettömän paljon ihmisiä. Siellä oli myös monta pikkupoikaa prinssinasusteissaan odottamassa ympärileikkausta. Upeahan tämäkin rakennus on, mutta kun on niin paljon ihmisiä, että et löydä itseäsi seasta, paikka alkaa ahdistaa.

Ajelimme Titanic-hotellille, joka sijaitsee lähellä Taksim-aukiota. Majoituimme mukavaan hotelliin. Teimme pienen kävelylenkin ympäristön kävelykaduilla ja kävimme Taksimilla.

Kahdeksalta lähdimme illalliselle ja katsomaan vatsatanssia, kansantanssia ja muuta musiikillista ohjelmatarjontaa. Esiintymässä oli mm. maan parhaaksi arvioitu vatsatanssija, joka esiintyy usein valtiovieraillekin. Joidenkin mielestä kuitenkin enemmän hyllyvää omaava tanssija oli parempi.

Maanantai 28.5.2012 - Istanbul

Maanantaiaamuna satoi enemmän kuin olisimme kaivanneet, ja sateenvarjot oli otettava ensimmäistä kertaa käyttöön tällä matkalla. Päivän ohjelma alkoi tunnin ja 20 minuutin risteilyllä Bosborin salmessa. Koko iso vene oli varattu vain meidän ryhmällemme.

Liikenne oli keskustassa kaaoksessa, joten kävelimme normaalia kauempaa lainehtivia katuja ja pihoja pitkin Topkapin palatsille. Palatsissa oli jälleen mieletön tungos, mutta olihan se timantti taas nähtävä puhumattakaan Muhammedin kolmesta partakarvasta.

Topkapista selvittyämme menimme nahkaliikkeeseen, jossa saimme seurata muotinäytöstä. Se oli meillekin ensimmäinen live catwalk -esitys. Esityksen jälkeen tietenkin olisi pitänyt tehdä ostoksia, ja yksi ryhmämme jäsen ostikin oikein itsensä tyylisen pehmeän kääntöjakun.

Seuraavan tunnin klo 15 - 16 piti viettää suuressa basaarissa, mutta meille riitti pieni kävelylenkki edestakaisin, että saimme käsityksen basaarialueen koosta ja komeudesta. Emme olleet mitään ostamassa, joten paikka ei muuten liiemmälti kiinnostanut.

Edessä oli laukkujen pakkaaminen viimeistä kertaa tällä matkalla. Illalla ohjelmaamme kuului päivällinen hotellissamme.

Tiistai 29.5.2012 - Istanbul-Helsinki

Saimme herätyksen viideltä, menimme puoli kuudelta aamiaiselle ja lähdimme lentokentälle kuudelta. Vajaan tunnin kuluttua olimme kentällä, jossa lähtöselvitys sujui normaalisti.

Lähtöselvityksessä kerrottiin koneen lähtevän portilta (1). Kansainväliselle puolelle päästyämme portin numero oli vaihtunut (2). Kun boarding-aika lähestyi, portilla ei näkynyt mitään liikettä. Taululla olikin taas uusi portti (3), joten sinne! Sitten levisi huhu, että Turkish Airlinesin lentoemännät ovat lakossa, ja lentomme saattaa peruuntua. Alkuperäinen lähtöaika oli 8.55. Se muuttui taululla 9.55:ksi, ja sen jälkeen aina tunnin kerrallaan eteenpäin. Lentoja peruutettiin, mutta meidän lentomme pysyminen taululla antoi toiveita sen toteutumisesta joskus. Puolen päivän aikoihin lentoyhtiö tarjosi meille sämpylän ja limsan.

Viimeisin taululla näkynyt lähtöaika oli 14.55. Kello 13.31 sinne ilmestyi kuitenkin tieto, että meidän lentomme on "boarding". Portti oli taas vaihtunut (4). Pääsimme koko ryhmä koneeseen, kun matkanjohtajamme turkkilaisten tavat tuntien piti huolta, että olimme aina oikealla portilla emmekä ostoksilla tai kahvilla.

Kone nousi ilmaan kello 14.20 ja laskeutui Helsinki-Vantaalle 18.10. Koneessa tarjottiin munakasaamiainen.

Kaikki Turkin matkat

Maahakemistoon
Etusivulle