KOULUVUODET

Tähän on kerätty otteita vuonna 1993 matrikkelissa julkaistuista Ainon kirjoitelmasta "Muistoja keskikouluvuosilta" ja Jukan artikkelista "Miksi luokkamme oli erityinen - katsaus menneisyyteen".

Lisää valokuvia löytyy TÄÄLTÄ
Kansakouluvuosilta valokuvia löytyy TÄÄLTÄ

Muistoja keskikouluvuosilta

Alkuko aina hankala - ei meille!

Uusi koulutalo oli puolentoista vuoden ikäinen, kun me aloitimme. Koulu oli muuttunut viisivuotiseksi. Uuden kansakoululain voimaan tultua koulu sai oman johtokunnan syksyllä 1958. Siihen saakka Teuvan kansakoululautakunta huolehti johtokunnan tehtävistä.

Oppilasmäärä alkoi meidän myötämme kasvaa, sillä aikaisemmin koulussa ei ollut rinnakkaisluokkia. Syyslukukauden alussa koko koulussa 212 oppilasta. Ensimmäisellä A-luokalla oli 40 ja B-luokalla 37 oppilasta.

Koulumme oli siis kunnallinen, eli saimme kaikki kirjat, vihot ja muut tarvikkeet sekä ruoan ilmaiseksi. Se ei ollut silloin vielä kovinkaan yleistä muissa kunnissa.

Kouluviikko

Kouluviikko oli koko kouluaikamme kuusipäiväinen, eivätkä lauantait olleet mitenkään muita lyhyempiä päiviä. Kerran kuussa oli ns. kuukausiloma, joka oli yleensä maanantaipäivä. Työviikon pituus kasvoi ensimmäisen luokan 32 tunnista viidennen luokan 34 tuntiin. Lisäksi keskellä päivää saattoi olla ns. vapaatunti, mikä pidensi entisestään työpäiviä. Ja tietenkin kotiläksyt päälle. Syrjäkylissä asuvat joutuivat odottamaan usein linja-autoa tai junaa useita tunteja koulupäivän päätyttyä varsinkin alaluokilla, jolloin ei vielä kulkenut erityisiä koululaisvuoroja. Mitenkähän nykyajan lapset selviytyisivät 40 oppilaan luokassa tehden yli 30 tunnin työviikkoja? Koulupäiviä oli yhteensä 200 lukuvuodessa. Koulu alkoi aina syyskuun ensimmäisenä arkipäivänä ja loppui toukokuun viimeisenä.

Oppiaineista

Oppiaineet olivat kutakuinkin samanlaisia kuin nykyajan koulussa, joitakin vain kutsuttiin eri nimillä. Äidinkieli oli silloin suomen kieli, biologia oli luonnonhistoriaa (kasvioppi ja eläinoppi), kuvaamataito piirustusta ja liikunta oli nimeltään voimistelu ja urheilu.

Keskikouluaikana ei tunnettu muuta ryhmäjakoa kuin tytöt ja pojat. Pojille opetettiin käsitöissä veistoa ja tytöille tekstiilitöitä. Kenellä pojista on vielä tallessa omatekemä pyykkikeppi, kirvesvarsi tai leipälapio? Tytöt näpersivät mm. paikkatilkun, parsinlapun ja nenäliinanpitsin parissa. Mutta kolmannella luokalla tehtiinkin sitten vauvannuttu ja valkoinen talousesiliina.

Tytöt tarvitsivat esiliinaa neljännellä ja viidennellä luokalla kotitaloustunneilla. He oppivat kokkauksen aakkosia ja valmistivat herkkuruokia ja -leivonnaisia, kun pojat opettelivat maatilataloutta. Useimmille pojille olisi varmaan kotitaloustunneista kuitenkin ollut enemmän hyötyä. Lieneekö joukossamme yhtään maajussia? Ruokaa on ilmeisesti aika moni joutunut kokkaamaan.

Kotitaloutta oli kolme viikkotuntia ja maatilataloutta kaksi. Pojilla oli lisäksi yksi tunti viikossa fysiikan tai kemian oppilastöitä, eli he pääsivät tekemään jännittäviä kokeita ilman häiritsevää tyttöseuraa.

Ei pelkkää työntekoa

Vaikka työviikot olivat pitkiä, jaksoimme järjestää vapaa-ajan toimintaakin. Luokat järjestivät vuoron perään illanviettoja, joissa esitettiin ohjelmaa ja lopuksi oli parimarssia. Suosituimmat marssikappaleet olivat Kwai-joen silta ja Ohi on. Kun ne kajahtivat ilmoille, lattia täyttyi marssijoista. Marssiessa oli mahdollisuus keskustella henkevästi. Kaisulle on jäänyt lähtemättömästi mieleen, kuinka Kotilan Heikkiä kiinnosti aina Kaisun isän Kontio-Sisun kunto. Heikin isällä kun oli samanlainen. Kotihipat alkoivat yleistyä neljännellä luokalla. Niissä harjoiteltiin jo tanssia ja marssit jäivät. Tytöt hioivat poikien taitoa myös koululla erityisissä tanssiharjoituksissa

Yrjö Jyrinkoski kävi koulussa ainakin kaksi kertaa lausumassa runoja. Toisella kerralla häntä vaivasi iskias, mutta sisulla hän veti ohjelmansa läpi. Joku naishenkilö kävi näyttämässä meille kuvia maailmanmatkoiltaan. Matkakohteista tai kuvista en muista mitään. Ainut mikä on jäänyt mieleeni on, että hän kertoi lähes joka kuvassa olevan "mieheni ja poikani Paul" ja että hänen aviomiehensä oli ulkomaalainen.

Teineiksi meidät kastettiin viidennellä luokalla. Ennen sitä olimme simppuja. Kastamisseremoniaan kuului, että kastettavilla teetettiin jotain "hauskaa". Esimerkiksi yksi oli orjakauppias, joka meni kirkonkylän raitille kauppaamaan ketjussa kiinni olevia orjiaan. Onneksi eivät kelvanneet kenellekään.

Retkiä

Teimme retkiä ainakin Parraan ja Kristiinankaupunkiin. Parraan ajettiin polkupyörillä mm. toukokuussa 1961. Silloin kivipellotkin olivat vielä koskemattomia.

Parrassa 30.5.1961. Vasemmalla Tellervo, Ritva-Liisa, Sirpa P ja Kaija, oikealla Arja, Sirpa P, Maria, Rea, Sirpa M
ja Sirpa T

Lauantaina toukokuun 26. päivänä 1962 Mansikkamäen Raimo ehdotti kasvioppitunnilla, että menisimme seuraavana päivänä Kankaan Onnin huvilalle Kristiinankaupunkiin. Luokanvalvojallemme Airi Korhoselle tämä kävi, ja niin pääsimme junaretkelle aikaisin sunnuntaiaamuna. Ohjelmassa oli veneajelua ja omien eväiden syöntiä. Veneajelu kesti ilmeisesti liian kauan, koska Korhonen oli lähettänyt jo etsintäpartion kadonneita hakemaan. Saimme kuulla kunniamme palattuamme. Pyysimme kuitenkin anteeksi, emmekä saaneet siitä sen kummenmpaa rangaistusta.

Viidennen A-luokan luokkaretki suuntautui toukokuussa 1963 Turkuun ja Tampereelle. Kävimme matkalla myös Porissa Juseliuksen mausoleumissa sekä Raumalla. Muita kohteitamme olivat Naantalin Kultaranta, Turun tuomiokirkko ja Turun linna. Yövyimme Turussa jollakin koululla, jonka lähellä oli kallioita.

Miksi luokkamme oli erityinen - katsaus menneisyyteen

(otteita Jukan kirjoituksesta, kevät 1993)

Oppikouluihin pääsi 1958 jo noin 60% hakijoista

Pidän kouluaikaa merkittävänä ihmisenä olemisen muokkausjaksona. Siksi olen ihan itseni hahmottamisen pakosta tarkastellut monta iltaa tätä yhteisöämme Soljanlahden keräämien koulun vuosikirjojen tietojen pohjalta.

Kaikki alkoi siitä että meidän piti pyrkiä kouluun. Kyseessä oli siis tavallaan tasoryhmitelty eliittikoulu. Tuolloin oppikouluja oli Suomessa 433 (yksityisiä 279), joista kunnallisia keskikouluja vasta 32. Halukkaista vain sopivimmat pääsivät mukaan. Itselleni oli yllätys, että kun aloitimme keskikoulun 1958, oli se jo koulun 10. toimintavuosi ja että sitä oli edeltänyt jo yksityinen oppikoulu 4 vuotta. Uskoisin, että me kaikki koimme, että koulu oli uusi, kun koulurakennus oli vain vuoden vanha, kun pääsimme sinne sisään.

Näin jälkikäteen tarkasteltuna ihmeteltävää oli, että Soljanlahti laittoi meidät luokkiin näköjään suurin piirtein pääsykokeiden paremmuusjärjestyksessä, A:lle 40 parasta ja B:lle loput 37, kaikkiaan 77 oppilasta. Tämä Soljanlahden päätös vaikutti tosi paljon siihen, miten etenimme jatkossa. Soljanlahden tasoryhmittely lienee aivan perussyy siihen, että viisi vuotta myöhemmin A-luokalta puuttui aloituskokoonpanossa olleet 5 oppilasta ja B-luokalta vastaavasti 16 oppilasta.

Tytöt koulukypsempiä kuin pojat

Ikäjakautumien neljän vuoden laajuus oli myös minulle yllätys. Joukossamme oli siis vastuuntuntoisia vanhoja ja villejä nuoria, mikä varmuudella rikasti luokkayhteisön oloa ja menoa. Osasin odottaa, että tytöillä ja pojilla ikäjakautumien keskiarvojen on oltava erilaisia, kun kuulemma kypsyilemme kouluvalmiusmielessä eri tahtiin.

Tarkastelen tässä A- ja B-luokkia yhdessä, kun ne sekoitettiin muistaakseni 4. luokalla, B-luokka kun oli kutistunut puoleen. Luvalla sanoen tämä oli toinen Soljanlahden formaali, koulun kannalta järkevä, mutta meidän kannalta alullaan olevia ihmissuhdekokeiluja pahasti rasittava temppu.

No, siis tyttöjen aloitus- ja lopetusikäjakautuma ei muuttunut viidessä vuodessa. Oikeaikäisten eli 1947 syntyneiden enemmistö selvisi läpi koulun samassa tahdissa kuin vuotta vanhemmat ja samoin tekivät joukon poikkeukset eli nuoret nerot ja kypsät naiset.

Poikien kohdalla näkyy sitten selvästi koulukypsyyden myöhästyminen. Viidennellä oli aloittajista oikeaikäisten määrä pudonnut lähes puoleen, ja vuotta vanhemmat olivat vallanneet enemmistön. Vanhoja jätkiä oli peruuttanut luokalle muutama.

Kaikkiaan V luokallamme oli oppilaita A:lla 30 ja B:llä 32, yhteensä 62. Matkan varrelle oli siis netto 15 kadonnut. Itse asiassa lopettaneita oli enemmän, koska silloin jäätiin luokalle. Meiltä jääneitä ja luokallemme tulleita oli suurin piirtein samat määrät. Ihmisiä muutti sekä Teuvalle että Teuvalta. Itse muistelen kaiholla Salon Mariannea, joka muistaakseni oli muuttotappiota.

Osa luokastamme jatkoi koulunkäyntiä lukiossa

Osa porukasta jatkoi keskikoulun päästötodistuksensa kanssa turvallista koululaisen elämää, osa aloitti ihan oikean elämän.

Soljanlahden aloituskokoonpanosta 1958 pääsi ylioppilaiksi keväällä 1966 A-luokkalaisista 16 ja B-luokkalaisista 2 oppilasta. Merkittävää oli, että Teuvan yhteislukion, josta ensimmäiset ylioppilaat valmistuivat 1962, laudaturporukasta luokkamme tuotti 35% 1960-luvun kokonaismäärästä. Tämä on siis noin kolminkertainen määrä keskiarvoon verrattuna 1962-1969 kertymästä. 1970 muuttuivat ylioppilaskirjoitusten arvosteluasteikot ja pian sen jälkeen arvosanatiedot tulivat ei-julkisiksi, joten tarkkaa tietoa siitä, milloin vastaavanlainen luokka kehkeytyi seuraavan kerran, ei ole.

Muuten Teuvan lukion ylioppilasluokilla koskaan olleista olimme joukko, jolla tämä Teuvan koulutusyhteiskuntaan siirtymisen mittari ylitti 100. Seuraava sata meni rikki jo neljän vuoden kuluttua 1970 ja seuraava sata 1972. Näinä aikoina kumulatiivinen Teuvalla lukion käyneiden joukko lähentelee jo 2000. Tämä havainto lopullisesti vahvisti mielestäni sen, miksi pidän luokkaamme aivan erityisenä. Opettajat ja koulujen olosuhteet eivät pysty mitenkään selittämään luokkamme omituisen huimaa onnistumista.

Ilmeisesti me tulimme keskenämme hyvin toimeen ja meillä oli huimasti keskimääräistä mukavampaa, mikä johti keskimääräistä huimempiin tuloksiin. Uskoisin, että me, jotka jatkoimme turvallista koululaiselämää lukiossa, kaipasimme ja osin kadehdimme niitä, jotka V luokalta hyppäsivät suoraan elämään.

Minne palveluyhteiskuntaan siirtyvä Suomi meidät sijoitti?

Viidennen luokan sijoittuminen nyt Suomen ja maailman kartalle seuraa hyvin rajua yleistä rakennemuutosta. Teuvalle pystyi sijoittautumaan vajaa 20% ja kaikkiaan Etelä-Pohjanmaa piti meistä lähes puolet (48%). Lähes kolmannes meistä vaikuttaa Helsingin seudulla ja noin 5% Tampereen talousalueella. A- ja B-luokka eroavat hieman siten, että A-luokka sijoittautui Helsinki-keskeisesti ja B-luokka taas Etelä-Pohjanmaa-painoitteisesti. Yllättävän iso oli poikien ja tyttöjen ero. Tytöt sijoittuivat aika tasaisesti pitkin maata ja pojat keskittyivät alueellisiin keskuksiin.

Lisää valokuvia löytyy TÄÄLTÄ